Tiede & tekniikka

Maaperän kaivelu ei ole luvallista harrastaja-arkeologeille: Hauraat esineet voivat vahingoittua jopa puhdistuksesta

Arkeologia on viime vuosina alkanut kiinnostaa uusia harrastajia. Kiinnostusta on lisännyt varsinkin metallinetsimien aiempaa helpompi saatavuus.
Rami Marjamäki
Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja, ja niiden tutkimiseen tarvitaan muinaistieteellisen toimikunnan lupa. Pirkkalan Tursiannotkon kesäkuiset kaivaukset olivat Pirkanmaan maakuntamuseon ja Helsingin yliopiston yhteistyötä. Inka Sallinen (vas.) ja Vilma Tani dokumentoimassa kaivausta.

Erikoistutkija Päivi Maaranen Museoviraston Kulttuuriympäristöpalveluista ei suoralta kädeltä tyrmää metallinetsimien käyttöä, mutta muistuttaa, että harrastajan ei pidä omin päin ryhtyä kaivupuuhiin.

"Aina pitää ottaa huomioon, mitä maanomistajalla on asiaan sanomista. Jokamiehenoikeuksiinkaan ei maan kaivaminen kuulu."

Myös muinaismuistolaki säätelee asiaa. Kiinteät muinaisjäännökset ovat lain perusteella rauhoitettuja, eikä niihin saa kajota. Tämä koskee myös ennestään tuntematonta muinaisjäännöstä, jonka harrastaja mahdollisesti löytää.

Lainsäädäntö ottaa kantaa myös irtolöytöihin. Sataa vuotta nuorempia esineitä säätelee löytötavaralaki ja sataa vuotta vanhempia muinaismuistolaki.

Ammattiarkeologitkaan eivät suin päin ryhdy kaivamaan kiinnostavia kohteita, sillä kaikki kaivaminen tuhoaa kohteen lopullisesti. Kyseessä voi olla tuhansia vuosia maassa säilynyt kohde.

"Meidän pitää jättää myös tuleville polville löydettävää", Maaranen sanoo.

Myös arkeologiset tutkimusmenetelmät paranevat koko ajan.

"Jospa maaperään olisi käytettävissä sellaisia maatutkia, jotka kajoamatta pystyvät näyttämään, mitä paikka kätkee", Maaranen toivoo.

Suomessa maaperä on tyypillisesti hapanta, mikä tuhoaa siihen hautautuneen orgaanisen aineksen.

Hiiltyneet kappaleet säilyvät paremmin kuin palamattomat. Myös metallien korroosiotuotteet säilyttävät eloperäistä ainesta.

Juuri tämän vuoksi metallinetsijöiden ei pidä puhdistella mahdollisia löytöjään, vaan antaa ne ammattilaisten tutkittavaksi. Näin voidaan saada oleellista tietoa esimerkiksi metalliesineen käyttöaikaisista tekstiileistä.

Pitkään maaperässä olleet esineet ovat usein hauraita, ja voivat hajota, jos niitä ei käsittele oikein.

Entä mitä maanomistajan pitää tehdä, jos mailta löytyy muinaisjäännös?

"Metsätaloudessa varsinkin on hyvä lähteä siitä, että toiminta keskeytetään ja ilmoitetaan Museovirastoon. Jos kyseessä on pitkään käytössä ollut viljelysmaa, sellaisella maankäyttö voi jatkua. Silloinkin pyydetään ilmoittamaan Museovirastoon tai maakuntamuseoon, joista saa lisätietoa ja neuvoja", Maaranen sanoo.

Vallitsevaan maankäyttöön eli käytännössä maa- ja metsätalouteen muinaisjäännös ei Maarasen mukaan vaikuta.

"Metsätaloustoimenpiteissä, jotka nykyisin voivat olla aika voimallisia, on tärkeä huomioida, että muinaisjäännös ei vahingoittuisi. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kantoja ei nosteta eikä metsänuudistamisessa äestetä muinaisjäännösaluetta, mutta siihenkin saa ihan hyvät neuvot museovirastosta ja maakuntamuseosta", Maaranen sanoo.

Museovirasto on julkaissut metallinetsijöille oppaan, josta saa perustietoa muinaisjäännöksistä ja muinaisesineistä sekä arkeologisesta tutkimuksesta.

Jos haluaa tarkistaa, onko omilla mailla tiedossa olevia kiinteitä muinaisjäännöksiä, Museovirastolla on muinaisjäännösrekisteri, jonne löytyy linkki viraston verkkosivuilta. Rekisteriä päivitetään koko ajan.

Museovirastolla on myös keskitetty palvelusähköposti metallinilmaisin@nba.fi.

Lue lisää

Mökkien tyyli vaihtelee rakennusajan ja omistajan mukaan – "ennen mökit tehtiin sen mukaan, miten paikallinen kirvesmies osasi"

Ympäristöliike muutti maailmaa 1970-luvulla – nykyisellä ilmastoliikkeellä on takanaan samanlaista yhteiskunnallista voimaa

Viimeisen biisin jälkeen kasetilta paljastui yllätys – vanhat radio-ohjelmat herättävät historian henkiin

OIKAISU: Sienten keruu ei kuulu Sveitsissä jokamiehenoikeuksiin