Tiede & tekniikka

Miksei lanta kierrä? Ratkaisu ylijäämiin prosessoinnissa

Vain murto-osa kaikesta Suomen kotieläinten lannasta päätyy biokaasulaitoksiin.
Tapio Tuomela
Lannankäsittelyketjussa jokainen askel on mietittävä huolella.

Kotieläinten lanta on oikeassa muodossa ja oikeaan paikkaan päätyessään arvokas ravinnevaranto.

Monille lanta on kuitenkin nykyisellään rasite. Lannan tehokkaampi käsittely ja hyötykäyttö auttaisivat tekemään siitä tulonlähteen ja sitomaan ravinteet ympäristön sijaan satoon. Miksi lanta ei siis kierrä?

"Suomessa kotieläin- ja kasvinviljelytilat ovat keskittyneet omille alueilleen. Osaan maata ravinteita kertyy liikaa ja toisaalla ravinnetarvetta tilkitään ostolannoitteilla. Lanta pitäisi saada levitettyä laajemmalle, mutta lannan kuljettaminen sellaisenaan ei ole järkevää", Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) erikoistutkija Juha Grönroos kertoo.

Valtaosa lannasta päätyy sinne, minne se periaatteessa kuuluukin, eli sellaisenaan pelloille.

"Tuottajat joutuvat kuitenkin rajoittamaan lannan käyttöä ja lisäämään levitysalaa tiukentuvien säädösten ja menneiden vuosien runsaan lannoitekäytön nostamien maan fosforilukujen vuoksi", erikoistutkija Sari Luostarinen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) huomauttaa.

"Prosessoinnille on tarvetta, sillä lannan sisältämät ravinteet eivät ole suoraan kasvin kannalta oikeassa suhteessa. Haastetta lisää se, että lannan typpi haihtuu herkästi ammoniakkina ilmaan", Grönroos toteaa.

"Vaikka esimerkiksi biokaasusta puhutaan paljon, vain murto-osa kaikesta Suomen kotieläinten lannasta päätyy laitoksiin", Luostarinen kertoo.

Tuottajia aihe kiinnostaa, ja heille sopisi paremmin kuin hyvin, että lannasta voisi prosessoimalla saada uuden tulonlähteen.

"Ongelma on tarvittavien investointien suuruus ja epävarmuus omalle tilalle sopivista keinoista", Luostarinen toteaa.

Yksittäisen tuottajan ei tutkijoiden mukaan välttämättä kannata investoida lannan prosessointiin, vaan kehittää käsittelyä yhdessä muiden lähialueiden tuottajien kanssa.

"Käsittelyn kannattavuus riippuu suuresti lannan ominaisuuksista. Esimerkiksi sian lietteen linkousta testatessamme huomasimme, että se toimi kustannustehokkaasti vain väkevälle lannalle."

Prosessointi ei automaattisesti ole paras ratkaisu.

"Esimerkiksi biokaasulaitosta suunniteltaessa on ratkaistava myös, miten ja missä ravinteet tehokkaimmin käytetään", Luostarinen muistuttaa.

"Peltolevitystäkin voi tehostaa, jos eläin- ja kasvinviljelytilat pystyvät työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ja lannan järkevään kuljetukseen löydetään ratkaisuja", Grönroos toteaa.

Jokainen askel lannankäsittelyketjussa − prosessoinnilla tai ilman − on mietittävä huolella. Palasten täytyy tukea toisiaan, jotta kokonaisuus on mahdollisimman toimiva ja kestävä ympäristön ja talouden kannalta.

"Tuottaja ei saa jäädä näiden kysymysten kanssa yksin. Siksi esimerkiksi Teholanta-hankkeessa olemme luomassa siipikarjantuottajille yhtenäistä ohjeistusta lannan hyödyntämiseen", Luostarinen kertoo.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Maatalouden vesiensuojelu Suomessa – menestystarina vai sarja vaatimattomia saavutuksia?

Yle: Viime viikolla puhutti kultasakaali – onko biisoni seuraava?

Maatalouden tutkimuspaikkaverkosto supistuu jälleen – Luke ulkoistaa peltojen koetoiminnan neljässä maakunnassa