Tiede & tekniikka

Tursiannotkosta löytyi merkkejä rautakautisesta kylästä

Tiede & tekniikka 24.07.2016

Alueen maaperä on esihistoriallisen eloperäisen materiaalin säilymisen kannalta Suomen oloissa poikkeuksellisen suopea.


Rami Marjamäki
Tursiannotko on Pirkkalassa, Pyhäjärven etelärannalla.

Tursiannotkosta on löytynyt ihmistoiminnan jälkiä paitsi kivikaudelta (noin 8600–1500 eaa) myös myöhäisrautakaudelta (noin 800–1200 jaa) ja keskiajalta (noin 1200–1500 jaa).

"Viimeistään viikinkiajan alkupuolelta eli noin 800-luvulta alkaen Tursiannotko on ollut asuttu", kertoo arkeologi Sami Raninen Pirkanmaan maakuntamuseosta.

Tursiannotkoa on tutkittu kyläarkeologian menetelmin.

"Tursiannotkossa rautakautinen asutus sijaitsee lähellä keskiaikaista kylätonttia. Sen jäljille on päästy 1600- ja 1700-lukujen karttojen perusteella", Raninen kertoo.

Keskiaikainen Pirkkalankylä on ollut iso, ja se on mainittu jo keskiaikaisissa asiakirjoissa sekä alueen ensimmäisessä maakirjassa vuonna 1540. Kyläkeskus Anian rantatien varrella autioitui 1860-luvulta alkaen. 1900-luvulla alue on ollut peltoa.

Tänä kesänä Tursiannotkossa tutkittiin neljää eri kaivausaluetta. Kaivauksissa selvitettiin, löytyykö paikalta mahdollisesti rautakautista esineistöä. Tuloksia saatiinkin jo ensimmäisellä viikolla.

"Pääkaivausalueella on tullut esille kiinnostava rautakautinen kerros. Vaikuttaa siltä, että keskiaikaisen kylätontin alla on rautakautinen kylä", Raninen sanoo.

Kuluvan kesän kaivausalueet valittiin, koska aiemmissa kaivauksissa oli saatu viitteitä viikinkiaikaisen rakennuksen pohjasta 900-luvulta.

Rautakauden ihmiset ovat yleensä asettuneet asumaan moreenimaille. Tursiannotko on valittu asuinpaikaksi siitä huolimatta, että savista aluetta on vaivannut kosteus. Alueelta on löytynyt 1200-luvulla kaivettu maaperää kuivattanut salaojarakenne.

Alueen maaperä on esihistoriallisen eloperäisen materiaalin säilymisen kannalta Suomen oloissa poikkeuksellisen suopea. Tavallisesti Suomen maaperä on niin hapanta, että elollinen aines ei siinä säily, mutta Tursiannotkon maaperä on emäksisempää. Savimaa on myös tiivistä ja anaerobista.

Aiempina vuosina alueelta on löydetty hienoja luulusikoiden katkelmia ja nuolenkärkiä. Tämän kesän antia ovat olleet kaksi nuolenkärkeä lisää, mutta myös monenlaiset koti- ja riistaeläinten luut.

"Tursiannotkon yhteisö on ollut maanviljely- ja karjanhoitoyhteisö", Raninen huomauttaa.

"Rautakaudella ohra on ollut tällä alueella tärkein viljelykasvi."

Alueelta on löydetty myös esimerkiksi tekstiilityövälineitä, kuten kinnasneulan katkelmia, nauhalautoja sekä savikiekkoja, joita on käytetty pystykangaspuissa.

Kaivaukselta löydetyt metallikuonan palat viestittävät, että myös sepän töillä on ollut merkitystä.

Ensimmäiset isot kaivaukset Tursiannotkon alueella tehtiin 2012. Ensimmäinen löytö on saatu talteen 1960-luvulla. 1990-luvulla saatiin tietoa, kuinka laajasta alueesta on kyse.

Kaukaisimmat tähän mennessä löydetyistä esineistä ovat olleet Keski-Aasiasta peräisin olevat helmet ja hopearaha, jonka on ilmeisesti lyöttänyt emiiri Ismail ibn Ahmad Tashkentissa noin vuonna 900.

"Lasimassaesineitä ei Suomen alueella osattu valmistaa. Ne ovat lähtöisin hyvinkin kaukaa, osa Keski-Aasiasta, osa ehkä Lähi-Idästä tai Bysantista", Raninen sanoo.

Kaivaukset Tursiannotkossa todennäköisesti jatkuvat myös ensi kesänä. Kaivauksilta saatua esineistöä ja uusinta tietoa esitellään yleisölle ensi vuonna Tampereen Vapriikissa, jossa aukeaa kesäkuussa 2017 Pirkanmaan rautakaudesta kertova näyttely.

Lue lisää maanantain Maaseudun Tulevaisuudesta.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT