Ulkomaat

Masha Gessen: Venäjällä ei ole tulevaisuutta – kansalaiset suuntaavat katseensa menneeseen eivätkä he tunne hallitsevansa elämäänsä

Ulkomaat 24.10.2018

Päästyään johtoon Vladimir Putin alkoi Gessenin mukaan vahvistaa presidentin hallinnon otetta mediasta ja oikeuslaitoksesta sekä laajasti myös taloudesta.


Masha Gessenin Venäjä vailla tulevaisuutta -kirja julkistettiin Helsingissä. LEHTIKUVA/Vesa Moilanen

Tulevaisuutta ei ole. Tämä venäläinen ilmaus kuvaa venäläis-yhdysvaltalaisen kirjailijan ja toimittajan Masha Gessenin mielestä Venäjän traumaa eli kyvyttömyyttä suunnitella tulevaisuutta.

Gesseniltä on juuri ilmestynyt kirja "Venäjä vailla tulevaisuutta. Yksinvaltiuden paluu (Docendo)." Hänen mukaansa totalitaarisen alamaisen luomiselle on tärkeää tunne, ettei ihmisillä ole kontrollia omasta elämästään.

Tulevaisuuden sijaan monet venäläiset suuntaavat mielenmaisemansa menneisyyteen. Tästä kertovat Gessenin mielestä esimerkiksi 1990-luvulla tehdyt mielipidetutkimukset. Niiden mukaan neuvostoaikana muovautunut erityinen Homo sovieticus -ihmislaji ei ollutkaan häviämässä.

Neuvostoihmisen muotokuvan oli aikanaan luonut sosiologi Juri Levada. Määritelmän mukaan Homo sovieticus oli pelokas, arka, auktoriteetteja rakastava, kuuliainen ja alistuva. Levada ennusti vuonna 1989, että kun totalitarismin alamaiset kuolisivat, myös neuvostoinstituutiot luhistuisivat. Hypoteesi osoittautui kuitenkin vääräksi, sillä Homo sovieticus ei ollutkaan kuoleva laji.

"Vuoden 1999 tutkimuksen mukaan venäläiset olivat entistäkin nostalgisempia. Kysymys 'haluaisitko, että palattaisiin siihen, millaista oli ennen vuotta 1985?' – ennen perestroikaa – sai myöntävän vastauksen selvältä enemmistöltä, 58 prosentilta, kun vuoden 1994 lukema oli ollut 44 prosenttia", Gessen kirjoittaa.

51-vuotias Gessen kertoo kirjassaan dokumentoineensa nuorena toimittajana 1980-luvulla innoissaan siitä, miten Venäjä avautui vapaudelle ja aloitti matkan kohti demokratiaa.

"Elämäni neljännellä ja viidennellä vuosikymmenellä dokumentoin Venäjän demokratian kuolemaa, demokratian joka ei ollut edes varsinaisesti toteutunut. Monien mielestä Venäjä oli vain astunut askeleen taaksepäin otettuaan ensin kaksi askelta kohti demokratiaa", Gessen kirjoittaa.

Astuttuaan valtion johtoon vuonna 2000 Vladimir Putin alkoi Gessenin mukaan vahvistaa presidentin hallinnon otetta mediasta ja oikeuslaitoksesta sekä laajasti myös taloudesta. Verouudistuksessa siirryttiin tasaveroon, jolloin pienyritykset jäivät varjoon. Samalla Putin alkoi sijoittaa omia miehiään valtion omistamien suuryritysten ohjiin ja määräsi upporikkaat luopumaan poliittisesta vallasta ja joissakin tapauksissa omaisuudesta, Gessen kirjoittaa.

"Vladimir Gusinski ja Boris Berezovski, kaksi oligarkkia, jotka omistivat valtakunnallisen televisioyhtiön, joutuivat luopumaan mediaomistuksistaan ja heidät pakotettiin maanpakoon."

Gessenin mukaan Putinin hallintoa on kuvattu muun muassa hybridihallinnoksi, kaverikapitalismiksi tai kleptokratiaksi (hallintomuoto, jossa vallanpitäjät keräävät itselleen valtiolle kuuluvia varoja ja omaisuutta). Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi on kutsunut järjestelmää "konnien ja varkaiden puolueeksi".

Unkarilainen sosiologi Balint Magyar puolestaan kehitti oman käsitteensä "jälkikommunistinen mafiavaltio". Hänen mukaansa kommunistisen diktatuurin luhistuttua uusi järjestelmä rakentui diktatuurin jälkeen jättämälle kuonalle, ja uuden järjestelmän eliitti on yleensä peräisin vanhasta nomenklatuurasta, joko puolueesta tai salaisesta palvelusta. Jotkin vanhoista ryhmistä kehittyivät rakenteiksi, joiden keskellä yksi mies johti heitä vallan käytössä.

"Putinin tapauksessa hänen sisäpiirinsä koostui miehistä, joiden kanssa hän varttui Leningradin kaduilla ja judokerhoissa; seuraavassa piirissä oli miehiä, joiden kanssa hän oli työskennellyt KGB:ssä ja FSB:ssä, ja sitä seuraavassa piirissä miehiä, jotka olivat olleet töissä Pietarin hallinnossa hänen kanssaan", Gessen kirjoittaa.

Gessenin kirja kertoo paitsi nykyhallintoa vastustavien kohtaloista, myös sorrosta seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Pietarissa oli marraskuussa 2011 hyväksytty "homoseksuaalisen propagandan" kielto. Niinpä pietarilainen kansanedustaja Vitali Milonov yritti saada Madonnalle sakot, koska tämän konsertissa elokuussa 2012 Pietarissa oli Milonovin mukaan ollut väitettyä propagandaa.

Muut lainsäätäjät halusivat puolestaan kieltää Sateenkaari-nimisen kemikalioketjun ja suositun juustomerkin, jonka pakkausta koristi sateenkaari.

Homoseksuaalit ovat joutuneet myös väkivallan uhriksi. Gessen kertoo esimerkiksi Vlad Tornovoin tapauksesta toukokuulta 2013. Kaksi Tornovoin ystävää surmasi hänet ja syyksi nämä sanoivat, että homoseksuaalisuus "loukkasi heidän isänmaallisuuttaan". Teolle löytyi myös silminnäkijä, joka oli istahtanut penkille katsomaan murhaa. Syyllisyyttä hän ei tuntenut, hieman kuvotusta. "He tappoivat hänet, koska hän oli homo", silminnäkijä sanoi.

Kesäkuussa 2013 duuma hyväksyi homopropagandalain.