Ympäristö

Biohajoava muovi on mainettaan pahempi – asiantuntijat kieltäisivät sen kuluttajakäytön

Ympäristö 09.03.2018

Biomuovista muodostuu mikromuoveja, kuten tavallisesta muovista. Lisäksi biomuovin hiilijalanjälki on raskas.


Jarkko Sirkiä
Biomuovipussi ei välttämättä ole ympäristön ystävän valinta.

Ratkaisuksi merten muoviongelmaan tarjotaan usein biomuoveja. "Kyse on virheellisestä viestinnästä ja jopa viherpesusta", kirjoittavat hankejohtaja Johanna Kohvakka kiertotaloutta edistävästä From Waste to Taste ry:stä ja materiaalitekniikan yliopettaja Liisa Lehtinen Turun ammattikorkeakoulusta.

Ensinnäkin biomuovit käyttäytyvät hajotessaan samalla tavalla kuin tavallinen muovi, eli niistä muodostuu mikromuoveja. Hajoamista pyritään nopeuttamaan lisäämällä biomuoveihin kemikaaleja, jotka edesauttavat muovin hajoamista suotuisissa olosuhteissa, kuten kompostissa.

Ongelma on, että hajoamisen ajankohtaa on vaikea säädellä. "Hajoaminen voi alkaa liian aikaisin. Tämä tarkoittaa sitä, että pakkausmateriaalista voi liueta monomeerejä tuotteeseen, mikä tekee siitä epähygieenisen."

Hajotakseen biomuovit vaativat tehokkaat kompostoriolosuhteet. Biohajoavat muovipussit eivät hajoa tarpeeksi nopeasti jätteenkäsittelylaitoksilla, joissa niitä joudutaan keräämään pois ja viemään poltettavaksi. Kohvakan ja Lehtisen mukaan paperi- ja kartonkipohjaiset ratkaisut ovat parhaita biojätteiden kierrätyksessä.

Jotta muovi liukenisi kokonaan esimerkiksi veteen, tarvittaisiin siihen erikseen räätälöityjä muovilaatuja. Nykyisenkaltaisten biohajoavien muovien käyttö ei tuo ratkaisua merten roskaantumiselle.

Hajotessaan biohajoava muovi aiheuttaa hiilidioksidi- tai metaanipäästöjä ilmakehään.

"Sen koko elinkaaren hiilijalanjälki onkin usein suurin verrattuna muihin materiaaleihin", kaksikko kirjoittaa.

Biohajoavaa muovia ei voida kierrättää materiaalina. Joutuessaan vahingossa muovinkierrätykseen se voi pilata koko erän.

Kasvipohjaisista raaka-aineista valmistettujen biomuovien tuottamiseen menee huomattavasti energiaa, niin peltojen ylläpitämiseen, sadonkorjuuseen, muovin prosessointiin kuin kuljetuksiinkin. Pahimmillaan biomuovien tuotanto vie pinta-alaa ruuantuotannolta.

"Kun otetaan kaikki edellä mainitut tekijät huomioon, biohajoavan muovin kuluttajakäyttö voisi olla järkevää jopa kieltää", napauttavat Kohvakka ja Lehtinen.

Erilaisten muovipussien hiilijalanjälkeä on vertailtu Kaupan liiton Kassi-infossa. Sen mukaan biohajoavan muovipussin valmistuksessa kuluu enemmän uusiutumatonta energiaa ja vettä kuin kierrätysmuovikassin.

Fossiilista muovia saadaan öljynjalostuksen sivutuotteena. Sen elinkaaren hiilijalanjälki on pienempi kuin esimerkiksi paperin tai kartongin.

Muovipakkauksilla on merkittävä rooli ruokahävikin ehkäisyssä. "Yhden leipäpalan ilmastovaikutus on suurempi kuin muovipussin, johon leipä on pakattu."

Merten roskaamisen ehkäisy vaatisi jätehuollon ja materiaalikierron tehostamista kehittyvissä maissa.

"Tuoreen tutkimuksen mukaan suurin osa mereen joutuvasta muoviroskasta kulkeutuu sinne kymmenestä joesta Afrikassa ja Aasiassa",Kohvakka ja Lehtinen kertovat.

Merkittäviä mikromuovien lähteitä ovat autojen renkaat, tienpinnoitteet, laivojen maalit sekä tekstiilit. Niistä irtoavat hiukkaset muodostavat noin kolmanneksen merten mikromuoviongelmasta.

"Tarvitaan uudenlaista tuotesuunnittelua, laatuvaatimuksia autonrenkaille ja maaleille, suodattimia pesukoneisiin sekä jäte- ja hulevesien tehokkaampaa puhdistusta. Lisäksi liikennettä tulee siirtää raiteille mahdollisuuksien mukaan sekä laivojen jätehuoltoa kehittää ja tehostaa valvontaa", kaksikko ehdottaa.

Yksittäinen kuluttaja voi vaikuttaa parhaiten vähentämällä kulutusta ja varsinkin kertakäyttökulutusta.