Ympäristö

Luvaton sääksen tekopesä romutti turvesuon laajennuksen – ely ja KHO eivät antaneet lupaa purkaa suojelua

Erä 15.04.2018 Seinäjoki

Risto Lautamaja koetti kumota kalasääsken tekopesän suojelun vuosia kestäneessä oikeusprosessissa. Turhaan.


Risto Lautamajan ja alueen maanomistajan suunnitelmat turvetuotannon laajentamisesta tyssäsivät tähän suojeltuun sääksen tekopesään. Pesäpuulta on vain 80 metriä matkaa nykyisen turvesuon reunaan.
Risto Lautamajan ja alueen maanomistajan suunnitelmat turvetuotannon laajentamisesta tyssäsivät tähän suojeltuun sääksen tekopesään. Pesäpuulta on vain 80 metriä matkaa nykyisen turvesuon reunaan.
Viime kesänä Kurjennevan tekopesä oli tällaisessa kunnossa. Kuvan lähettänyt lintutieteellisen yhdistyksen Seppo Ojala epäilee, että pohjassa näkyvä reikä on tahallisesti tehty.
Viime kesänä Kurjennevan tekopesä oli tällaisessa kunnossa. Kuvan lähettänyt lintutieteellisen yhdistyksen Seppo Ojala epäilee, että pohjassa näkyvä reikä on tahallisesti tehty.
Korkein hallinto-oikeus myönsi, että tämä tekopesä on huonokuntoinen, mutta se ei ollut peruste suojelun purkamiselle.
Korkein hallinto-oikeus myönsi, että tämä tekopesä on huonokuntoinen, mutta se ei ollut peruste suojelun purkamiselle. "Ei voida arvioida, ettei se edelleen soveltuisi pesintään", KHO totesi.

Kun turveyrittäjä Risto Lautamaja ryhtyi suunnittelemaan tämän vuosikymmenen alussa turvesuon laajennusta Seinäjoen Kurjennevalla, hän ei voinut kuvitellakaan, minkälainen vuosien käräjöinti hänellä olisi edessään.

Asian vaikeus piili siinä, että laajennukseen suunnitellulla suolla on 1990-luvun alussa rakennettu kalasääsken tekopesä yhden männyn latvassa. Kyseisen linnun pesäpaikka on luonnonsuojelulailla rauhoitettu.

Asiassa erikoisena piirteenä on se, että tekopesä on Lautamajan mukaan aikanaan rakennettu ilman maanomistajan lupaa.

Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen lintupelastushenkilö ja valtuutettu sääksen pesätarkastaja Seppo Ojala kertoo, ettei tämän 1990-luvulla rakennetun pesän tekijästä ole tietoa.

"Nykyisin lintutieteellisen yhdistyksen jäseniä kehotetaan kysymään maanomistajan lupa, jos tekopesiä aiotaan rakentaa."

Yrittäjä Lautamaja haki ely-keskukselta poikkeusta tekopesän suojeluun, sillä hänen mielestään siinä ei ole pesinyt sääkseä vuosiin. Hän on nostanut turvetta viereiseltä, Seinäjoen kaupungin omistamalta suolta, vuodesta 2001 lähtien.

Tekopesä näyttää autiolta ja hyvin vähän samannäköiseltä kuin asutut sääksenpesät.

”Sääksen suojelua ja tutkimusta tukevan Sääksisäätiön edustaja kävi tutkimassa tekopesää vuonna 2014”, hän kertoo.

Säätiön asiantuntija totesi tekopesän jo tuolloin huonokuntoiseksi ja muutenkin sääksen pesinnälle sopimattomaksi, koska se on turvetuotantoalueen vieressä. Etäisyys tekopesältä turvesuon reunaan on 80 metriä.

Lautamaja etsi yhdessä säätiön edustajan kanssa uuden, häiriöttömän paikan tekopesälle. Hän kysyi luvan rakentamiseen ja rakennutti uuden tekopesän.

Näillä asioilla ei ollut merkitystä oikeuskäsittelyssä. Olipa lintua tai ei, pesää ympäröivälle 30 hehtaarin suoalueella ei turvetta tulla nostamaan.

Laajennukseen suunnitellun tuotantoalueen yksityinen maanomistaja on jo vuosia sitten tehnyt Lautamajan kanssa sopimuksen alueen vuokraamisesta, jos turveyrittäjä vain saa tuotantoon tarvittavat luvat. Se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi.

Aluehallintovirasto hylkäsi ympäristölupahakemuksen vuonna 2014 – sääkselle ja sen pesinnälle aiheutuvaan häiriöön vedoten. Asiaa luvattiin kuitenkin tarkastella uudelleen, jos ely-keskus myöntäisi poikkeusluvan, jolla voitaisiin luopua pesäpuun rauhoituksesta.

Sellaista lupaa ei herunut, vaikka viime kesänä Vaasan hallinto-oikeus piti epäselvänä sitä, onko kyseessä lain tarkoittama, säännöllisessä käytössä oleva pesäpuu. Ely-keskus valitti tästä päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

”Puu on suuren linnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisesti käytössä”, perusteli ely-keskus.

Korkein hallinto-oikeus oli maaliskuussa samaa mieltä. Se tosin myönsi pesän olevan huonokuntoinen, mutta sen mielestä ”ei voida arvioida, ettei se edelleen soveltuisi pesintään”.

Rengastustoimiston pesärekisterin mukaan tekopesä on ollut vaihtelevasti käytössä vuosina 1994–2001. Vuodelle 2013 – jolloin suon käyttöä alettiin suunnitella – on merkitty epäonnistunut pesintäyritys ja havainto kahdesta munasta.

Lautamajan mielestä löydös on hämmästyttävä.

”Miten turvesuolla työskentelevät miehet eivät olisi nähneet lintua pesällä tai lentämässä?”

Sääksi on iso lintu, yli puoli metriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on yli 150 senttiä.

Lintuyhdistyksen Ojala vakuuttaa voivansa valaehtoisesti todistaa, että heinäkuussa 2013 pesässä oli kaksi hylättyä munaa.

"Ne on toimitettu Eläinmuseon tutkittaviksi."

Hänen mukaansa pesintä on estetty puhkomalla pesän pohjaan reikä vuosina 2016 ja 2017.

Ojala huomauttaa lisäksi, että perhostutkijat ovat löytäneet kyseiseltä suolta vaarantuneita ja uhanalaisia perhoslajeja.

Vuosia kestänyt oikeusprosessi on tullut Lautamajalle kalliiksi, mutta hintalappua hän ei ole halunnut laskea.

”Pidän itseäni luontoihmisenä. Olen pikkupojasta asti kulkenut luonnossa ja metsästänyt. En halua olla mikään kiihkoilija. Jokaisessa kunnassa pitäisi olla luonnontilainen suo”, Lautamaja sanoo.

Aution tekopesän aiheuttama pattitilanne on harmillinen myös maanomistajalle. Hän ei pysty hyödyntämään maa-aluettaan.

Lautamaja vetosi oikeudessa siihen, että käytössä olevalla suolla alueen kuivattamiseen ja vesien puhdistamiseen on sijoitettu 180 000–300 000 euroa. Myös sama tiestö olisi hyödynnettävissä laajennusalueella.

Elykeskus vastasi, ettei taloudellisia ja sosiaalisia syitä voida ottaa huomioon lintudirektiiviin perustuvassa tapauksessa.

”Turvetuotannolle löytyy Etelä-Pohjanmaalta muita siihen soveltuvia alueita”, ely-keskus totesi perusteluissaan.

Oikeuden papereissa todetaan myös, että ely-keskuksen lausunnon mukaan kyseisellä alueella on kymmenen kilometrin säteellä kuusi sääksen pesää.

Kurjennevaa koskevasta KHO:n päätöksestä kertoi ensimmäisenä sanomalehti Ilkka.

Lue myös:

Kommentti: Milloin suojelu purkautuu?

"Ympäristönsuojelurikkomusten selvittelyssä vaatimus näytöstä on iäisyysongelma"

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT