Ympäristö

Biologin mielestä viljelijä voi olla ylpeä suurista lintuparvista pelloillaan: "Missä on paljon lokkeja, siellä on hyvä, elävä maa"

Ympäristö 08.05.2018

Kaikkiruokaiset lokit etsivät pelloilta lieroja ja selkärangattomia.


Lokkien viestintä toimii erittäin tehokkaasti. Kun traktori ajaa pellolle, lokkeja ei näy, mutta ennen kuin työ on valmis, niitä on paikalla koko joukko.

Kevään myötä pelloille ilmestyvät traktorit ja niiden perässä lokit.

”Yleisimmin pellolla näkee kahta pienehköä lokkilajia, naurulokkia ja kalalokkia. Myös yksittäisiä selkälokkeja voi oleskella pelloilla”, sanoo lokkitutkija Risto Juvaste.

Naurulokki pesii suurina yhdyskuntina ruovikkoisilla järvillä ja merenlahdissa. Se on helppo tunnistaa pään tummanruskeasta hupusta ja raikuvasta äänestä.

Kalalokilla on valkoinen pää, harmaa selkä ja mustat siivenkärjet.

Selkälokki on naurulokkia ja kalalokkia kookkaampi, ja sen selkä on tumma.

Lokit ovat kaikkiruokaisia, mutta pelloilta ne etsivät Juvasteen mukaan pääasiassa lieroja ja muita selkärangattomia.

Lokkien viestintä toimii erittäin tehokkaasti: kun traktori ajaa pellolle, lokkeja ei näy, mutta ennen kuin sarka on kynnetty, niitä on paikalla koko joukko.

Tarkkanäköiset linnut huomaavat matkan päästä, milloin jokin lintu on löytänyt syötävää ja ne lentävät kiireesti paikalle.

Juvaste hyödyntää tätä houkutellessaan rengastamiaan lokkeja lähietäisyydelle, jolloin renkaiden numerot voi lukea.

Traktorin vanavedessä kulkee myös muita lintuja kuten kottaraisia, varislintuja ja kahlaajia, luettelee biologi Harri Kontkanen Pohjois-Karjalan lintutieteellisestä yhdistyksestä.

Viljelijä voi olla ylpeä peltojen suurista lintuparvista.

”Missä on paljon lokkeja, siellä on paljon lieroja ja hyvä, elävä maa”, Kontkanen sanoo.

Suomessa pesii edellisten lisäksi kolme muuta lokkia.

Pienin lokeista on mustahuppuinen pikkulokki, joka pyydystää hyönteisiä ilmasta. Lokeista suurin, merilokki, muistuttaa selkälokkia, mutta on tätä raskastekoisempi.

Harmaalokki on kuin pari numeroa suurempi versio kalalokista.

Harmaalokin pää on hivenen kulmikas ja jykevä nokka on keltainen, kalalokin pää on pyöreä ja nokka hennompi.

Pelloilla harmaalokkeja näkee harvemmin, mutta turkistarhoilla ne ovat tavallinen näky, Juvaste kertoo. Hän huomauttaa, että turkistarhojen tummaselkäiset lokit eivät yleensä ole merilokkeja, vaan erittäin uhanalaisiksi luokiteltuja selkälokkeja.

”Selkälokki on linnuista suomalaisin ja sen pesimäkannat ovat romahtaneet muun muassa ympäristömyrkkyjen seurauksena”, Juvaste sanoo.

Nuoret lokit ovat väritykseltään ruskean ja harmaan kirjavia.

Niiden määrittäminen lajilleen voi olla haastavaa, sillä isoilla lokeilla aikuisen linnun höyhenpuvun saaminen voi kestää neljäkin vuotta.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT