Ympäristö

Ilmastotutkija luottaa maanomistajiin ilmastonmuutoksen ratkaisijoina – keinoja metsänhoidon keventäminen ja soiden ennallistaminen

Ympäristö 16.05.2018

Ilmastotutkija Tero Mustosen mukaan nykyinen metsätalous avohakkuineen ei ole kestävää. Monimuotoisuuden hupenemisesta puhutaan liian vähän.


Lari Lievonen
Tero Mustosen Lumimuutos-osuuskunta ylläpitää kosteikoksi ennallistettua turvetuotantoaluetta, joka toimii myös hiilinieluna. Parhaimmillaan kosteikolla vierailee 185 lintulajia. Mustonen kannustaa maanomistajia perustamaan kosteikkoja.
Tero Mustosen Lumimuutos-osuuskunta ylläpitää kosteikoksi ennallistettua turvetuotantoaluetta, joka toimii myös hiilinieluna. Parhaimmillaan kosteikolla vierailee 185 lintulajia. Mustonen kannustaa maanomistajia perustamaan kosteikkoja.
Lari Lievonen

Yksi Suomen johtavista ilmastonmuutostutkijoista, Itä-Suomen yliopiston maantieteen ja historian laitoksen dosentti Tero Mustonen ei yllättäen jyrise ilmaston lämpenemisen vaaroista tai esittele punaisena kohoavia käyriä.

Sen sijaan hän lähestyy sukupolvemme vakavinta ongelmaa ratkaisukeskeisesti ruohonjuuritasolta.

"Pariisin sopimukset ja päästökaupat ovat epäkiinnostavia ihmisille, jotka elävät arkeaan."

Syyllistämisen ja pakkokeinojen sijaan Mustonen uskoo ihmisten haluun ratkaista asioita. Maanomistajilla on mahdollisuus olla ilmastotyön sankareita, joita tulevaisuudessa palkitaan vaikkapa kosteikkojen perustamisesta ja metsien käytön keventämisestä.

Valtaapitävistä trumpeista ja putineista Mustonen viis veisaa.

"He ovat lopulta aika epäkiinnostavia henkilöitä. Paljon kiinnostavampaa on yksittäisen maanomistajan maankäyttö. Kuinka fiksuja ja upeita käänteitä hän voi tehdä."

Mustonen toivoo, että ruohonjuuritasolta leviää ilmastoasiaan jonkinlainen #metoo-kampanjan tapainen havahtuminen.

Kalastusta toisena ammattinaan harjoittava Mustonen asuu Selkien kylässä vaimonsa Kaisu Mustosen kanssa. Yli 200 vuotta vanhassa kotitalossa, jossa ei ole juoksevaa vettä. Pöytään on katettu karviaismarjapiirakkaa ja kahviin lorahtaa vuohenmaitoa. Ikkunan takana orava rapistelee ruokintapaikalla.

Mustonen on valittu 2 858 tutkijan joukosta 721 asiantuntijan joukkoon, joka työstää YK:n ilmastopaneelin IPCC:n kuudetta raporttia vuodelle 2021. Kooste toimii ohjenuorana maailman päätöksentekijöille. Mustosen vastuulla on Eurooppa-luku, jossa käsitellään ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja siihen sopeutumista.

Lisäksi Mustosella on kirjoittajavastuu arktisten alueiden erityispiirteistä. Työ lennättää häntä ympäri maailmaa tapaamaan muita kirjoittajia.

"Lentäminen on välttämätön paha, jotta asiat saadaan hoidettua. Onneksi osa kokouksista hoidetaan netin välityksellä."

Ilmastonmuutoskeskustelussa on Mustosen mielestä unohdettu "todellinen maailma". Se, mitä kohoavat lämpötilat tekevät eliöille.

"Ekosysteemien ja luonnon, kuten vaikkapa merien, rakenteet ovat kääntymässä uuteen asentoon."

Eteläisiä lajeja puskee pohjoisille alueille syrjäyttäen paikallista lajistoa. Mukana voi tulla sairauksia ja ongelmia elinkeinoille.

"Kun päälle tuodaan sään ääri-ilmiöt, elukoilla on vaikeaa. Maankäytön on vastattava tilanteeseen. Paras pankkimme on elinympäristöjen ja hiilinielujen ennallistaminen. Pelkkä tehtaiden tuprutusten suodattaminen ei auta."

Mustonen näkee Suomessa valtavan potentiaalin hiilensidontaan ja monimuotoisuuden ylläpitoon.

"Jos saisimme Suomen ojitetuista 5 miljoonasta suohehtaarista ennallistettua puolet, sillä voisi olla globaalia merkitystä."

Lisäksi metsien käyttöä pitäisi keventää. "Nykyinen metsätalous avohakkuineen ei ole kestävää."

Mustosen mukaan vanha luonnontilainen metsä on talousmetsää parempi hiilinielu, koska se ylläpitää monimuotoisuutta. Hiilitaseeseen on laskettava myös kasvit ja eliöt, jotka pelaavat osana ilmakehän toimintaa.

"Jos metsä avohakataan ja ojitetaan, siinä menetetään valtavasti hiilinielupotentiaalia. Toki nuori metsä sitoo hiiltä tehokkaasti, mutta ei tuhottua metsää tai suota voi verrata metsään, joka on jääkauden jälkeen luontaisesti ylläpitänyt hiilikiertoa."

Mustosen mukaan YK:n ilmasto-ohjelman hiilitasetta laskevat asiantuntijatkin ovat todenneet, että luonnontilaisella metsällä tai suolla on valtava itseisarvo ja se täyttää ekosysteemipalvelut ja hiilinielun itsessään.

Uuden ajan metsätalous pitää Mustosen mukaan sisällään jatkuvan kasvatuksen menetelmiä, järeän lahopuun lisäämistä ja ekologisten käytävien jättämistä. Hän uskoo, että yhä useampi metsänomistaja on kiinnostunut kevyemmistä vaihtoehdoista.

Nyt metsiä joko hakataan maksimaalisesti tai suojellaan. Välimalleista voisi kehittää jopa vientituotteen.

Tutkijan mielestä vesistöjä kuormittavista ojituksista pitäisi luopua ja metsiä lannoittaa varovaisemmin.

Ne harvat metsät, joissa on vielä jäljellä selkeitä luontoarvoja, tulisi suojella ja korvata maanomistajalle. Pakkosuojelun aika on ohi, joten päätös jäisi metsänomistajalle.

Mustonen ymmärtää, että muutos kuulostaa rajulta. Hän kuitenkin uskoo, että siihen totutaan nopeasti. On vain uskallettava harpata kohdassa, jossa polun pää häämöttää. Tutkija on varma, että luonnon elpyminen tukee myös ihmisten hyvää elämää.

"Sen sijaan, että kuullaan loputtomia listoja pommi-iskuista, ruumismääristä ja ilmaston lämpenemisestä, olisi mukava kuulla, miten linnut palaavat, suoluonto elpyy, metsätalous jatkuu tietyin muutoksin ja maatalous kukoistaa."

Jopa kirkkokunnat ovat ottaneet kantaa, ettei ympäristöstä voida puhua vain luonnonvarana. Luonnonvarojen tuhlailevan käytön seurauksena meillä on ilmastonmuutos, merten muoviongelma ja köyhtynyt luonto. Insinööriratkaisujen sijasta tarvitaan viisausperinnettä.

Mustosen mukaan asiat alkavat kehittyä suotuisaan suuntaan, jos vähemmistöistä pidetään parempaa huolta. Se pitää sisällään esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeudet, köyhät, pakolaiset ja naiset, jotka monessa maassa kaipaavat koulutusta ja ihmisoikeuksia. Takaamalla yhä useammalle hyvä elämä saataisiin kuriin väestönkasvua ja luonnon riistämistä.

Tutkija antaa esimerkin Suomesta: "Ratkaisemalla saamelaisten oikeuskysymykset autettaisiin heitä sekä porotaloutta sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Samalla vahvistaisimme omaa ilmastoturvallisuuttamme, sillä pohjoisessa piilevät Euroopan viimeiset suuret hiilinielut eli valtavat suo- ja metsäalueet sekä arktinen meri."

Pariskunnan yhdessä pyörittämä Lumimuutos-osuuskunta toteuttaa vesistöjen kunnostushankkeita.

"Niillä voidaan osoittaa, että ilmastonmuutostyössä on pelaavia ratkaisuja."

Kylätason voimaan uskova tutkija kannustaa jokaista pohtimaan suhdettaan lähivesistöönsä. Voisiko kortensa kantaa kekoon aloittamalla hoitokalastuksen tai perustamalla kosteikon?

Voisiko viljelijä valjastaa tuottamattomia peltolohkoja vesien ja ilmaston suojeluun? Tai voisiko pienestä perintömetsästä tehdä monimuotoisen metsätalouskohteen?

"Mennään eteenpäin ja tehdään tämä uusi homma. Se ei vaadi luonnonsuojelua tai suuria rajoitteita", Mustonen kannustaa kaltaisiaan eli maaseudulla asuvia maanomistajia. Hänen omalla metsätilallaan on yksityinen suojelualue ja lisättyä lahopuuta.

Ilmaston ja monimuotoisuuden suojelussa pienikin on kaunista ja tärkeää.