Ympäristö

Poro on pääsyyllinen jäkäläkatoon

Ympäristö 16.07.2013

Metsäntutkimuslaitoksen tutkimukset osoittavat, että sekä porot että voimakas metsänhoito aiheuttavat jäkäläkatoa. Poronhoitoalueella kasvaa enimmilläänkin vain sen verran jäkälää kuin porot tarvitsevat tullakseen toimeen.


MT:n arkisto

Metsäntutkimuslaitos (Metla) on mallintanut jäkälän biomassaa, kehitystä ja peittävyyttä poroilta aidatuilla ja aitaamattomilla koealoilla Lapissa.

”Havaitsimme biomassassa jopa 20-kertaisia eroja, kun vertasimme aidattujen koealojen jäkälämääriä aitaamattomiin”, kertoo Metlan erikoistutkija dosentti Ville Hallikainen Rovaniemeltä.

Lisäksi niillä alueilla, joilla metsää oli hoidettu voimakkaasti, jäkäläkadon havaittiin olevan selvästi suurin.

”Metsätalous on jäkälälle ikään kuin viimeinen niitti poronhoitoalueella, vaikka poro onkin suurin syyllinen jäkälän vähyyteen”, Hallikainen luonnehtii.

Siellä, missä porot eivät laidunna, jäkälän optimikasvu on noin tuhat kiloa hehtaarilla.

Poro tulee toimeen, kunhan jäkälää kasvaa 300 kiloa hehtaarilla. Metlan tutkimusten mukaan poronhoitoalueen metsissä kasvaa jäkälää keskimäärin 100–300 kiloa hehtaarilla.

Vaikka poro laikuttaa jäkälikköä talvikaivullaan ja siten helpottaa männyn taimettumista, porojen havaittiin samalla vaurioittavan pieniä taimia mekaanisesti.

”Aitaamattomilla koealoilla esiintyy 30 prosenttia vähemmän männyntaimia kuin aidatuilla alueilla. Alat ovat olleet aidattuina kymmenen vuotta”, Hallikainen sanoo.

Metla ja Ruotsin metsähallitus Sveaskog tutkivat Nor For -yhteishankkeessa parhaillaan myös kanervan vaikutusta männyn taimettumiseen. Kokeet tehdään kuivahkoilla kankailla Savukoskella ja Pohjois-Ruotsissa.

”On huomattu, että kanervikkoon syntyy taimikkoa, mutta taimet kehittyvät siinä heikosti. Ongelma on pahin Koillis-Lapissa, mutta vaikeuksia on myös Pohjois-Ruotsissa. Asiaa tutkitaan eri tavoin käsitellyillä, sekä poroilta aidatuilla että aitaamattomilla koealueilla.”

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT