Ympäristö

Tutkijat: Maatalous kiistatta Itämeren suurin kuormittaja

Ympäristö 19.08.2016

Vaikka pelloilta valuu nykyään aiempaa vähemmän fosforia, maatalouden piikkiin menee yhä 60–80 prosenttia rannikkovesien ravinnekuormituksesta. Tutkijat kumoavat MT:n lukijakirjoituksessa olleita väitteitä.


Kari Salonen
Historian saatossa meren pohjaan valutetut ravinteet aiheuttavat happikatoa ja hidastavat Itämeren elpymistä. Tutkijoiden mukaan myös maataloudessa riittää vielä runsaasti työsarkaa vesistöjen suojelemiseksi.

Maaseudun Tulevaisuuden lukijapalautteessa (17.8.) kyseenalaistettiin maatalouden fosforikuormitus.

"Toisin kuin kirjoittaja esittää, maatalouden ravinnekuormitusta on tutkittu niin Suomessa kuin muissakin maissa", toteavat Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkijat MT:lle lähettämässään kirjoituksessa. Sen takana ovat erikoistutkijat Petri Ekholm, Seppo Knuuttila ja Katri Rankinen.

"Aiheesta on julkaistu artikkeleita kaikkein arvovaltaisimmissakin tieteellisissä lehdissä, kuten Science ja Nature. Valuma-aluetutkimukset osoittavat kiistatta, että mitä enemmän valuma-alueella on peltoja, sitä suurempi on valumavesien fosforipitoisuus."

Luonnonvarakeskuksen ja Syken seurantakohteiden analysointi on paljastanut, että selvitettiinpä maatalouden kuormitusta yksittäisen peltolohkon, pienen valuma-alueen tai suuremman jokivesistön tasolla, maatalouden hehtaarikohtaiseksi fosforikuormaksi saadaan keskimäärin samaa tasoa olevia tuloksia.

Tutkijoiden mukaan keskeinen tekijä kuormittavuudessa on maan fosforitila.

"Maahan lisätty fosfori sitoutuu aluksi voimakkaasti maahiukkasiin, mutta lannoituksen jatkuessa kasvien tarvetta suurempana, ylimäärä sitoutuu yhä heikommin. Vaikka fosforilannoitus on radikaalisti vähentynyt, maan fosforitila on laskenut huomattavasti hitaammin, johtuen aiempien vuosikymmenien aikana maahan kertyneestä fosforista."

Eri peltojen kuormittavuus vaihtelee huomattavasti riippuen paitsi maan fosforitilasta, myös muokkauksesta ja maalajista.

Seuranta-aineistoista käy kuitenkin ilmi, että maatalouden fosforikuormitus on vähentynyt Suomessa. Erityisesti Perämeren alueella fosforikuormitus on laskenut yli viidenneksen vuodesta 1995, toisin sanoen ympäristötuen alkamisesta lähtien. Saaristomeren ja Suomenlahden alueella kuormitus on laskenut vain hieman.

Lukija ihmetteli, miksi ravinnekuormituksen vaikutukset eivät näy sinileväkukintoina Pohjanlahdella samaan tapaan kuin Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, ettei Itämeren syvävesi pääse virtaamaan Pohjanlahdelle. Sen seurauksena Pohjanlahden vesi kerrostuu vain heikosti ja pohjilla on riittänyt happea.

"Sen sijaan Suomenlahdelle varsinaisen Itämeren runsassuolainen, hapeton ja fosforipitoinen syvävesi pääsee virtaamaan vapaasti, heikentäen pohjien happitilannetta ja tehden merialueesta rehevöitymiselle herkemmän."

Lisäksi Pohjanlahteen valuu selvästi vähemmän ravinteita kuin Suomenlahteen.

Itämeren suojelukomission Helcomin tuoreimman arvion mukaan Pohjanlahteen merineliökilometriä kohti tuleva fosforikuormitus jää viidennekseen Suomenlahteen kohdistuvasta kuormituksesta. Rannikkovesien tilaa selittää myös valuma-alueen peltoisuus, joka on Etelä- ja Lounais-Suomessa huomattavasti korkeampi kuin Pohjanmaalla. Silti rehevöityminen on paikoin ongelma myös Selkä- ja Perämerellä.

Koko Itämeren ravinnekuormitus on alentunut 1980-luvun puolivälistä lähtien johtuen valtaosin teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien puhdistuksen tehostumisesta.

Sen sijaan maatalouden ravinnekuormitus ei ole ratkaisevasti alentunut. Sen osuus rannikkovesiimme tulevasta ihmistoiminnasta johtuvasta fosforikuormituksesta on vaihdellut eri merialueilla viime vuosina 64–82 prosentin välillä.

Suurimpana esteenä Itämeren elpymiselle tutkijat näkevät hapettomien pohjien pinta-alan kasvun, mikä johtuu suureksi osaksi jo aiemmin tapahtuneista synneistä eli yhdyskuntien, teollisuuden ja maatalouden päästöistä.

Tutkijoiden mukaan niin Itämeren kuin järviemmekin toipuminen edellyttää monenlaisia vesiensuojelutoimia, joissa myös maataloudella riittää työsarkaa.

Lukijalta: Maatalous on väärä syntipukki fosforipäästöille

Peltojen fosforipula pahenee