Ympäristö

Tuupovaarassa parissa kuussa susista satoja havaintoja, joista kymmeniä pihoilla

Ympäristö 18.11.2016

Alueella jälkiä jättää alfapari ja neljä pentua. Rajalauma kulkee myös Venäjällä. Kuusi kilometriä pohjoisempana on toisella alfaparilla viisi pentua.


Lari Lievonen
Vanhempi rajavartija Taisto Väänänen ja rajakoira Kiti kulkevat työkseen maastossa. ”Susihavainnot ja -jäljet ovat lisääntyneet. Sudet ovat myös muuttuneet rohkeammaksi, ne eivät karta esimerkiksi tuoreita ihmisen jälkiä.”
Vanhempi rajavartija Taisto Väänänen ja rajakoira Kiti kulkevat työkseen maastossa. ”Susihavainnot ja -jäljet ovat lisääntyneet. Sudet ovat myös muuttuneet rohkeammaksi, ne eivät karta esimerkiksi tuoreita ihmisen jälkiä.”
Lari Lievonen
Joensuun Tuupovaaran Mannervaaran kyläläiset Salme Pulkkinen (vas.), Anna-Terttu Ikonen ja Keijo Rautanen kaipaavat kipeästi toimivia työkaluja ja nopeaa reagointia piha- ja häirikkösusiongelmaan.
Joensuun Tuupovaaran Mannervaaran kyläläiset Salme Pulkkinen (vas.), Anna-Terttu Ikonen ja Keijo Rautanen kaipaavat kipeästi toimivia työkaluja ja nopeaa reagointia piha- ja häirikkösusiongelmaan.

Susi, valtion koira, hukka, harmaaturkki; kukin kutsuu valitsemallaan nimellä kotimaista suurpetoa. Paljon muuta valinnaisuutta suteen ei Joensuun Tuupovaaran rajakylien asukkaiden mielestä sitten liitykään.

Elokuun ensimmäisen ja syyskuun 15. päivän välisenä aikana Tassu-järjestelmään kirjattiin Mannervaaran kylän alueella 38 pihahavaintoa susista.

Susihavaintoja ylipäätään kirjattiin lähes 230 ja laumahavaintoja noin 170.

Yksi havaintopaikoista on Hanne Puumalaisen hevosten aitaus, joka on ihan talon pihapiirissä. Petoaita rakennettiin hevosille viime vuonna. Nyt sudet eivät ole enää päässeet aitaukseen sisään, mutta yrittävät sitkeästi, muun muassa kaivautua sen ali.

”Susien läheisyys saa eläimet vauhkoontumaan. Vauhkoontuneen hevosen tai ponin saaminen aitauksesta talliin niin, ettei ihminen tai hevonen loukkaa on haastavaa sekä riskialtista.”

Keijo Rautanen kertoo, että susien liike määrittää kyläläisten arkea kohtuuttomasti. Pakko on järjestää menot niin, että joku on aina kotona ja seurailee pihan tapahtumia, etenkin taloissa, missä on eläimiä.

Riistakamerat, tiivis yhteydenpito kyläläisten välillä ja jälkihavainnointi sekä havaintojen ilmoittaminen petoyhdyshenkilöille, näillä eväillä Tuupovaarassa yritetään pysyä susien liikkeistä kärryillä ja dokumentoida tilannetta.

Puolen kilometrin päässä valta­kunnanrajasta asuu Mika Simonen perheineen. Tilalla asuvat myös vuohet, jotka viettävät tavallista enemmän aikaa sisätiloissa susien takia. Jälkihavaintoja susista on tehty perheen pihapiiristä, vuohien aitaukseen on myös yritetty kaivautua.

”Ei minulla ole mitään susia vastaan, mutta pihoilta susien pitäisi pysyä poissa.”

Puumalainen, Rautanen, ja Simonen eivät metsästä, eivätkä he halua tappaa kaikkia susia.

Heidän mielestään susien paikka on erämaassa, piha- ja häirikkösusiongelmaan he haluavat toimivat työkalut ja nopeaa reagointia. Nyt niitä ei ole.

Susia on yritetty poliisin määräyksestä karkottaa, tuloksetta. Suomen riistakeskus on kahdesti myöntänyt poikkeusluvan Tuupovaaran Mannervaaraan yhden suden tappamiseksi.

Jahtia johtanut petoyhdyshenkilö Kari Parviainen kuvailee poikkeusluvalla tapahtuvaa metsästystä käsiraudat käsissä työskentelyksi. Venäjän rajan läheisyys tuo omat haasteensa.

”Kyllä sudet ymmärtävät, missä ne ovat turvassa ja milloin kannattaa vaihtaa maisemaa."

Jahti ei ole tuloksetonta sen takia, etteikö susia olisi tai ne eivät liikkuisi alueella. Jos susista vain päätettäisiin hankkiutua eroon, onnistuisihan se. Mutta nyt mennään juuri niin kuin pykälät määräävät, korpilakia ei käytetä, sanoo Parviainen.…

Lupaehtojen mukaan jahtiin voi lähteä vain pihakäyntien ja vahinkouhan kohteena olevien tilojen pihapiiristä tai välittömästä läheisyydestä. Tai sitten on katkeamattomalla jäljityksellä osoitettava, että pyynti kohdistuu pihakäyntejä tehneisiin susiin.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT