Kirja-arvio: Onko pihassasi mysteerikasveja? Pihan perinnekasvit -kirja auttaa puutarhan salapoliisia tunnistamaan lajin - Ympäristö - Maaseudun Tulevaisuus
Ympäristö

Kirja-arvio: Onko pihassasi mysteerikasveja? Pihan perinnekasvit -kirja auttaa puutarhan salapoliisia tunnistamaan lajin

Kun esimerkiksi omalla pihalla kasvaa aikaisemmin istutettuja perennoja tai niitä on levinnyt sinne karkureina muilta pihoilta, kirjasta saa apua tunnistukseen. Nimen löytäminen aikaisemmin tuntemattomalle kasville on hieno oivallus.
Kirjassa esitellään pihojen istutusten kehittyminen ja lajikirjo.

Meloneita 1600-luvun Turussa! Ulla ja Pertti Salon Pihan perinnekasvit -kirja toimii kiehtovana oppaana suomalaisen puutarhan­hoidon historiaan ja kertoo niistä monta yllättävää faktaa.

Perinnekasvit ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kasveja, jotka ovat aikojen kuluessa valikoituneet Suomen oloihin sopiviksi.

Pelkkä laji ei tee kasvista perinnekasvia, vaan sen on oltava myös vanhaa suomalaista kantaa. Perinnekasvin valinnalla voi siis välttyä pettymyksiltä. Taimistot tuovat Suomeen tällä hetkellä paljon taimia Keski-Euroopasta, eikä niiden soveltuvuudesta Suomen ilmastoon ole aina takeita.

Kirjassa esitellään pihojen istutusten kehittyminen ja lajikirjo. Kirja jakautuu viiteen osaan: rohdoskasveihin, yksivuotisiin, monivuotisiin, puihin ja pensaisiin sekä vanhoihin hyötykasveihin.

Johdannot erilaisiin kasviryhmiin sekä perustelut esimerkiksi siihen, miten erilaisia perinnekasveja pitäisi suojella, ovat erittäin kiinnostavia. Kirjassa esitellyt perinnekasvipuutarhat ympäri Suomen ovat hienoja retkikohteita.

Rohdoskasvien joukosta löytyy monta vanhaa tuttavuutta, joiden terveyskäytöstä en ole tiennytkään. Sellaisia ovat esimerkiksi akileija, valkopeippi ja mali. ”Liperi” ihmetytti minua kirjassa, tunnen kasvin vain sen toisella nimellä lipstikka, jota esittelyssä ei mainita.

Ja vaikka rohdoskasveista kertova luku alkaa kuvalla akileijasta, sitä ei osasta löydy vaan vasta myöhemmin ­”Kaksi- ja monivuotiset koristekasvit” osiosta.

Myös haku on hieman kömpelöä: Akileija on sisällysluettelossa nimellä lehto­akileija ja unikko silkkiunikko. Se on varmasti tarkempaa, mutta heikentää haun sujuvuutta.

Parhaimmillaan kirja on selailtuna. Kun esimerkiksi omalla pihalla kasvaa aikaisemmin istutettuja perennoja tai niitä on levinnyt sinne karkureina muilta pihoilta, kirjasta saa apua tunnistukseen. Nimen löytäminen aikaisemmin tuntemattomalle kasville on hieno oivallus.

Monet kirjan perennat ovat niin yleisiä, että kun johonkin niistä ihastuu, voi ystävien tai naapurien pihasta löytyä kasvi jaettavaksi. Selkeät hoito-ohjeet auttavat kasvia viihtymään.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot

Lue lisää

Kirja-arvio: Hurmaava Napoli ja riipivä äitiys tasapainottelevat Elena Ferranten romaanissa

Kirja-arvio: Tove Janssonin uusi sitaattikokoelma on parhaimmillaan, kun sen lukee luonnon helmassa

Kirja-arvio: Housuvaaran uimahalli on kutkuttavan innostava kirja uimahalleista

Kirja-arvio: Anne Cathrine Bomannin esikoisteoksessa puhutaan ihmismielestä herkin sanoin