Ympäristö

Notkuvat noutopöydät kutsuvat oravaa kaupunkiin – tiesitkö, mikä saa eläimet viihtymään betoniviidakoissa?

Eläinmaailmassa on meneillään kaupungistumisen megatrendi. Kaupunkisuunnittelulla on voimistettu ilmiötä.
JESSICA GOW
Kuusen kävyt ovat oravan tärkeintä ravintoa, mutta myös marjat, sienet ja tammenterhot maistuvat tupsukorvalle.

Oravia vipeltää kaupungissa siellä täällä. Räystäällä raakkuva varis ja kulman taakse vilahtava kettu kuuluvat jo kaupunkimaisemaan, samoin pihapuutarhasta salaatit popsiva jänis. Käynnissä on oikea eläinmaailman kaupungistumisen megatrendi, vahvistaa eläinten kaupungistumista tutkinut Turun yliopiston dosentti Timo Vuorisalo.

Syynä ilmiöön ovat kaupunkien suotuisat elinolot. Moni eläin on hakeutunut ihmisten lähelle, sillä pientaloalueiden puutarhat ja lintujen talviruokintapaikat tarjoavat helppoa ruokaa ympäri vuoden.

”Jos pesäpaikkoja, ruokaa ja lajitovereita riittää, eläimet asettuvat vaivatta kaupunkiin eivätkä juuri häiriinny ihmisistä”, Vuorisalo toteaa.

Vastaavasti esimerkiksi oravien määrä metsissä on riistakolmiolaskentojen perusteella vähentynyt. Turun yliopiston tutkijat ovat selvittäneet ilmiötä. Syytä ei tarkasti tiedetä, mutta sen epäillään liittyvän leutoihin talviin.

Metsässä orava on riippuvainen kuusen käpysadosta. ”Havupuiden siemensato saattaa kärsiä leutoina talvina enemmän, mutta tämä tuskin yksin selittää oravien vähentymistä”, sanoo tutkija Vesa Selonen.

Orava viihtyy erityisesti vanhoissa metsissä, missä käpyjä on runsaasti. ”On selvää, että kun metsä hakataan, orava joutuu väistymään. Nuoremmissa metsissä on myös käpyjä vähemmän”, Selonen selittää.

Eläinten viihtymiseen kaupungeissa voi hakea syytä myös kaupunkisuunnittelusta, huomauttaa Vuorisalo. Esimerkiksi juuri oravia on tietoisesti houkuteltu elävöittämään kaupunkiympäristöä jo ainakin 1930-luvulta saakka.

”Helsingin Seurasaaressa oli kesyjä oravia, ja ne saavuttivat suuren suosion. Turussa oltiin niistä kateellisia ja talviruokinnan sivutavoite oli saada oravat kaupunkiin.”

Vielä 1926 harvinaista siiliä pidettiin jopa niin hyödyllisenä, että turkulainen lehti uutisoi Porin kaupungin ostaneen Turulta kolme siiliä kaupungin pakkahuoneelle rottia pyydystämään.

Vuosisadan alussa pikkunisäkkäille kävi kuitenkin kaupungissa usein huonosti. Ne nähtiin riistana ja turkiseläiminä. ”Vanhasta lehdestä löytyy uutinen, jonka mukaan Turun kauppatorin läheltä saatiin kiinni ukkometso, joka päätyi torin tiskille.”

Pikkupoikien yleinen harrastus oli jahdata oravia ja kivittää niitä. Pesistä kerättiin linnunmunia. ”Sitten tulivat tv ja mopot ja pikkupojilla oli muuta tekemistä”, Vuorisalo sanoo.

Asenneilmapiiri alkoi muuttua kaupunkieläimille myönteiseksi.

Monelle eläimelle kaupunkielämä sopii. Esimerkiksi oravalle on puutarhoissa ja lintulaudoilla ravintoa tarjolla runsaasti ympäri vuoden eivätkä pedotkaan verota kantaa. Orava luovii liikenteessäkin ketterästi, sillä se pääsee ylittämään teitä sähköjohtoja pitkin.

Ketuilla on menossa kaupungistumisen toinen aalto. 1900-luvun alussa riistaeläimenä pidetty kettu pyrki ihmisten nurkille kotieläinten, kuten kanien ja kanojen, perässä rosvoamaan saalista. Sotien jälkeen kotieläimet kiellettiin kaupungeissa hygieniasyistä ja kettukin painui takaisin metsiin.

Nyt kettu, samoin kuin supikoira ja mäyrä, tekevät fasaanien, kyyhkyjen ja pikkujyrsijöiden houkuttelemina uutta yritystä kortteleiden kulmille. Siinä missä repolainen ennen otettiin turkin toivossa nopeasti hengiltä, nykyään punanuttua ruokitaan ja valokuvataan.

Vielä 1926 harvinaista siiliä pidettiin niin hyödyllisenä, että Porin kaupunki osti Turulta kolme siiliä kaupungin pakkahuoneelle rottia pyydystämään.

Pääkaupungissa ketulle riittää ravintoa paljasjalkaisista helsinkiläisistä – citykaneista. Niiden kanta kehittyi 1980-luvulla vapaaksi päässeistä lemmikkikaneista. Metsähiirikin on pyrkinyt ihmisen lähelle ja korvannut perinteisen kotihiiren lähes kokonaan.

Jos tekisimme aikamatkan 1940-luvulle, huomaisimme, että tutut varikset ja harakat lähestulkoon puuttuivat kaupungeista. Niiden määrä räjähti Vuorisalon mukaan kasvuun 1960–1970-luvuilla, samaan aikaan, kun ruokajätteen määrä lisääntyi.

Kaduilla notkuvat varikset ja harakat ovat tosin häikäilemättömiä pesärosvoja, joista kärsivät avopesissä pesivät pikkulinnut, kuten peipot ja tiklit.

Mutta eivät kaikki kivikylissä viihdy. Eläinmaailman Nurmijärvi-ilmiöön on tarttunut eräs omaa rauhaa ja tilaa arvostava tupsukorva – nimittäin liito-orava. Vuorisalon mukaan tiheimmät liito-oravakannat ovat nykyään suurten kaupunkien, Helsingin, Turun, Tampereen ja Jyväskylän, reunoilla.

”Se ei pärjää talousmetsissä, joissa ei ole monipuolista puustoa ja ravintoa, mutta kaupunkien taajamametsissä metsänhoito on hyvinkin varovaista, ja siellä on ravintoja ja pesäpaikkoja.”

Kari Kyto
Liito-orava ei viihdy kaupungissa, mutta se on levinnyt kaupunkien reunamille.

Lue lisää

Suomesta löydettiin uusi, vakava citykanien virustauti – voi tarttua myös lemmikkikaneihin

Uskoisitko? Emostaan irtaantuva orava saattaa muuttaa jopa 16 kilometrin matkan

Syysvärit syvenevät lukijoiden upeissa kuvissa

Pöllö, telkkä ja orava kilpailivat pöntöstä – arvaa kuka voitti?