Ympäristö

Tuhat tulokaslajia on ylittänyt Suomen rajan 2000-luvulla, pohjoisen asukeilta elintila on sen sijaan loppumassa – uusia tulokkaita on jo lähellä

Merkittävin tekijä uusien lajien selviytymisessä on lumen väheneminen, mutta myös tuntuvien pakkasjaksojen pois jääminen vaikuttaa. Lumeton talvi näkyy myös pinnan alla vesien rehevöitymisenä.
Suomessa yhytettiin tänä vuonna isokauris eli saksanhirvi. Lehtikuva/AFP

Ensimmäinen kultasakaali saapui rajan yli viime vuonna, ja tänä vuonna Suomesta yhytettiin isokauris eli saksanhirvi. Pesukarhu on jo puolimatkassa Suomea kohti Saksasta, jossa niitä on yli miljoona.

Kun lumipeite ohenee ja talvet lämpiävät, monelle eläinlajille tarjoutuu tilaisuus levittäytyä Suomen leveysasteille. Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskuksesta (Syke) kertoo, että Suomeen olisi tarjolla monenlaista uudisasukkia.

Kun ilmasto lämpenee, eliöt vaeltavat ilmastovyöhykkeen mukana. Tällä vuosituhannella on tullut omin jaloin noin 1 000 uutta tulokaslajia, Lumiaro kertoo.

Valtaosa näistä on hyönteisiä, ja suurin osa ei ole vielä kotiutumassa. Muutos on silti tuntuva, ja se koskee kaikenlaisia eliöitä. Linnuissa esimerkiksi katto- ja jalohaikarat ovat viime vuosina liittyneet Suomen pesimälajistoon, hyönteisistä uusi sudenkorentolaji eli lännenkirsikorento löydettiin Ahvenanmaalta tänä vuonna. Yöperhoslajeja Suomeen on tällä vuosituhannella kotiutunut toistaiseksi noin 50.

Seuraavia tulokkaita on jo näköpiirissä. Lumiaron mukaan tammihiiren odotetaan saapuvan Suomeen pian, sillä sitä on jo Virossa ja Venäjälle kuuluvassa Suursaaressa. Aiemmin mainittu pesukarhu odotuttanee itseään vielä joitain vuosikymmeniä, mutta talvikylmien lauhtuminen tuo senkin jossain vaiheessa.

Jos sama meno jatkuu, meillä on Unkarin lämpötilat 50 vuoden päästä, Lumiaro huomauttaa.

Merkittävin tekijä uusien lajien selviytymisessä on Lumiaron mukaan lumen väheneminen, mutta myös tuntuvien pakkasjaksojen pois jääminen vaikuttaa.

Lumen vähetessä elämä helpottuu tuntuvasti tulokaslajien lisäksi myös monella jo saapuneella eläinlajilla. Muun muassa villisian ja metsäkauriin on lyhytjalkaisina mukavampi liikkua ja etsiä ravintoa matalammilla hangilla, samoin supikoira levinnee jatkossa nykyistä pohjoisempaan.

Ihmisille eliölajien muutokset aiheuttavat monenlaista harmia. Leudossa viihtyvät punkit levittävät tauteja yhä ahkerammin, metsän tuholaisten yleistyminen aiheuttaa taloudellisia tappioita. Kauriiden ja valkohäntäpeurojen lisääntyminen näkyy tuhoina pelloilla ja lehtimetsissä.

Kun yksi saapuu, toiselle tulee tukala olo. Ketun levittäytyessä yhä pohjoisempaan naali on joutunut väistymään sen tieltä. Viimeksi naali on pesinyt Utsjoella vuonna 1996.

Arktinen luonto ylipäätään on kärkijoukoissa kärsimässä, sillä siihen sopeutuneelle eliöstölle ei yksinkertaisesti ole enää paikkaa, jonne vetäytyä.

"40 prosenttia tunturiluonnosta on uhanalaisena", Lumiaro sanoo.

Hän huomauttaa, että tilannetta hankaloittaa entisestään poron ylilaidunnus Lapissa.

Silti myös etelässä talven vähälumisuus on monille lajeille kohtalokas. Esimerkiksi metsäjäniskanta on puolittunut vajaassa puolessa vuosisadassa.

"Nyt, kun jänis on valkoisena ja lunta ei ole kuin Lapissa, se paistaa valkoisena pilkkuna ympäristöstä", Lumiaro kuvaa.

Lumi on monille lajeille muutakin kuin naamioitumisväline petoja vastaan. Lumiaro kertoo, että muun muassa hiiret, myyrät ja siilit tarvitsevat sen tuomaa eristystä. Esimerkiksi siilien monin paikoin havaittuun taantumiseen vaikuttavat erityisesti sellaiset talviolosuhteet, joissa lumettomaan maahan sataa vettä ja sen jälkeen sää kääntyy pakkaselle.

"Ensin sataa vettä pesään, ja sitten ne jäätyvät", Lumiaro toteaa.

Lumeton talvi näkyy myös pinnan alla, sillä se aiheuttaa vesien rehevöitymistä, mikä heikentää muun muassa lohikalojen elinolosuhteita.

"Tämä ei toistaiseksi ole meillä vielä näkynyt, mutta tulevaisuudessa tulee näkymään."

Ilmastonmuutos kohtelee vuodenaikoja eri tavoin. Kun Suomen vuotuinen keskilämpötila on noussut kaksi astetta 1800-luvun puolivälistä, talvet ovat lämmenneet kahdesta kolmeen astetta pelkästään välillä 1961–2010.

"Lämpeneminen ei jakaudu tasaisesti, vaan nimenomaan talvet ovat lämmenneet voimakkaimmin", tutkija Anna Luomaranta Ilmatieteen laitokselta tiivistää.

Pohjois-Lapista ja Lounais-Suomesta löytyy alueita, joilla talvien lämpeneminen on ollut tätäkin voimakkaampaa.

Luomarannan mukaan on arvioitu, että Suomen talvet lämpenevät 2050-lukuun mennessä 4–5 asteella aikaväliin 1981–2010 verrattuna. Luvut perustuvat voimakkaan kasvihuonekaasuskenaarion arvioon. Luomarannan mukaan keskimääräisten kasvihuonekaasupitoisuuksien skenaariossa puhutaan noin astetta matalammista luvuista.

Vuositasolla lämpötiloihin odotetaan näissä skenaarioissa 2–3 asteen nousua vuosisadan puoliväliin mennessä.

Lämpötilamuutokset näkyvät luonnollisesti talven lumipeitteessä. Luomarannan mukaan lumen maksimisyvyys on pienentynyt 1960-luvulta lähtien kahdesta neljään senttimetriä vuosikymmenessä maan länsi- ja eteläosissa. Länsirannikolla päästään paikoin jopa kuuden senttimetrin ohenemiseen.

Pysyvä lumikausi on myös hilautunut niin alku- kuin loppupäästään aiempaa lyhyemmäksi. Jaksolla 1960–2014 lumikausi on lyhentynyt alkupäästään vuosikymmenessä laajalti kolmesta neljään päivällä, selkeimmin idässä. Päättymisaika puolestaan on aikaistunut voimakkaimmin maan länsiosissa, joissa on paikoin menetetty yli neljä päivää vuosikymmenessä.

Ilmastomallilaskelmat lumipeitteen tulevaisuudesta koskevat yleensä lumen vesiarvoa eli sitä vesimäärää, jonka lumikerroksesta saisi sulatettua.

Kuluvan vuosisadan puoliväliin mennessä tämän määrän arvioidaan vähenevän Suomen lounais- ja länsiosissa jaksoon 1971–2000 verrattuna 60–70 prosenttia, kun tarkastellaan vuoden runsaslumisimman kuukauden eli maaliskuun lukuja. Luomaranta huomauttaa, että tässä on kyse keskimääräisestä päästöskenaariosta.

Idässä ja pohjoisessa lunta menetetään vähemmän, tai lähitulevaisuudessa se jopa hieman lisääntyy. Tämä johtuu siitä, että ilmaston lämpeneminen tarkoittaa myös lisää sateita. Kun ne etelässä tulevat alas vetenä, pohjoisessa leijailee lunta.

"Suomi jakautuu tässä kehityksessä kahteen osaan", Luomaranta sanoo.

Lue myös:

Moni muuttolintu viivyttelee sulien vesien ansiosta Suomessa – vesilintujen lisäksi joulukuussa on havaittu esimerkiksi västäräkkejä, kurkia ja töyhtöhyyppiä

Suuressa osassa maata jouluaatto on edelleen valkea, mutta mustiin jouluihin kannattaa alkaa totutella

Suomen Luonto: Lauhat talvet voivat tuoda saksanhirven Suomeen – ainakin yksi eläin on jo liikuskellut Ruokolahdella

Lue lisää

Varsinais-Suomessa ihmetellään, ketkä tuovat vesiin haitallisia vieraskaloja, "kuin pelaisi venäläistä rulettia Suomen luonnolla" – Oletko törmännyt nokkasärkeen, katkerokalaan tai aurinkoahveneen?

Vuorenkilpi, ärsyttävin vieraslaji

Etelän eksotiikkaa Turussa!

Tutkimus: Uhanalainen ruijanesikko jäämässä ilmastonmuutoksen jalkoihin