Pohjoiset lintuyhteisöt tarvitsevat kattavan suojelualueverkoston selvitäkseen ilmastonmuutoksesta.
Suomalaisilla luonnonsuojelualueilla vuosina 1980–2015 tehty tutkimus paljastaa, että Keski- ja Pohjois-Suomessa lintuyhteisö muuttui sitä vähemmän, mitä enemmän ympäröivästä maa-alasta oli suojeltu.
Keski-Suomessa havaittiin, että 13 prosenttia suojeltua maapinta-alaa sadan kilometrin säteellä riitti estämään ilmaston lämpenemisestä aiheutuvaa pohjoisten lintulajien vähenemistä. Pohjois-Suomessa suojelualueiden osuus oli paikoin jopa 45 prosenttia maa-alasta.
Tutkijat arvioivat, että Etelä-Suomessa nykyinen suojelualueverkosto, joka kattaa 5 prosenttia maa-alasta, saattaa olla liian harva suojellakseen lintuja ilmastonmuutokselta.
EU:n uuden biodiversiteettistrategian mukaan suojellun pinta-alan tulee kattaa 30 prosenttia maa-alueista. Suomessa suojelualueet kattavat alle puolet tästä tavoitteesta.
Ilmaston lämpeneminen pakottaa lajit siirtymään kohti viileämpiä alueita. Samaan aikaan maankäytön muutokset heikentävät ja pirstovat luontaisia elinympäristöjä.
Mikäli lajit eivät pysty sopeutumaan tai siirtymään, niiden riski kuolla sukupuuttoon kasvaa.
"Pohjoiset lajit, kuten riekko tai järripeippo, ovat taantuneet ja siirtyneet kohti pohjoista nopeammin kuin eteläiset. Niiden mahdollisuuksia vetäytyä vielä pohjoisemmas rajoittaa kuitenkin Jäämeri", tutkijatohtori Petteri Lehikoinen Helsingin yliopistosta kertoo tiedotteessa.
Tutkimuksessa käytettiin lintuharrastajien vuosikymmenten aikana keräämiä tietoja lintujen parimääristä läpi Suomen.
Tutkimukseen osallistuivat Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Metsähallituksen Luontopalvelut, Suomen ympäristökeskus sekä Luonnon- ja riistanhoitosäätiö.
Tilaajille
