Ympäristö

Yliö: Minun oikeustajuani tämä ei vastaa – maakuntakaavaan merkityt suojelualueet estävät metsän hyödyntämisen, mutta alueita ei silti lunasteta

Uudenmaan maakuntakaavaan on merkitty uusia suojelualueita, vaikka niitä pitäisi voida perustaa ruotsinkielisen tuottajajärjestön SLC:n puheenjohtajan Thomas Antasin mukaan vain luonnonsuojelulain perusteella tai vapaaehtoisesti. Hallinto-oikeuden mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole esimerkiksi pakkolunastus.
Kari Salonen
"Maanomistaja jätetään eräänlaiseen limboon – maita ei lunasteta, mutta metsiä ei voi hyödyntää sitä tarkoitusta varten, johon maanomistaja on ne itselleen hankkinut."

SLC Uusimaa ja MTK Uusimaa jättivät noin vuosi sitten yhdessä alueen metsänhoitoyhdistysten kanssa valituksen hallinto-oikeudelle koskien Uudenmaan maakuntakaavaa. Valitus koski pääasiassa uusien, vahvistamattomien suojelualueiden sisällyttämistä maakuntakaavaan.

Valituksessa viittasimme muun muassa puutteelliseen yhteydenpitoon maanomistajiin, maanomistajien epätasa- arvoiseen kohteluun sekä puutteellisiin selvityksiin ja inventointeihin.

Valituksen kärki perustui näkemykseemme, että maakuntakaavan suojelumerkinnät eivät huomioi maanomistajien perustuslaillista omaisuudensuojaa. Lain mukaan maakuntakaavasta ei saa aiheutua maanomistajille kohtuutonta haittaa ja me yritimme osoittaa, että maanomistajille aiheutuu tosiasiallisesti kohtuutonta haittaa. Kaavoitusprosessin aikana ei myöskään suoritettu vaikutusten arviointia suhteessa metsätalouden harjoittamiseen.

Me kyseenalaistimme menettelytavan, jossa suojelu­alueita de facto perustetaan kaavoituspäätöksellä, kun suojelualueiden perustaminen tulisi tapahtua luonnonsuojelulain perusteella tai vapaaehtoisin toimin.

Hallinto-oikeus jätti päätöksensä hiljattain. Valituksemme hylättiin kaikilta osin.

Hallinto-oikeuden mukaan suojelumerkintä ei ole lain vastainen yksin siitä syystä, ettei kaavoittaja tiedä, onko alueella suojeltavia arvoja. Tuomioistuin toteaa, ettei kyse ole pakkolunastuksesta ja ettei kaavamerkinnästä aiheudu maanomistajalle lain tarkoittamaa kohtuutonta haittaa.

Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään koskien mahdollisten luontoarvojen tarkempaa selvittämistä, että selvitykset tehdään, kun kunta laatii alueelle alemman tason kaavan.

Maanomistajan kannalta tämä on tyhjä toteamus. Maakuntakaava ei edellytä, että kunnissa laaditaan kyseisiä alueita koskeva kaava. Jos kunta ei laadi alueelle kaavaa, mikään ei varmista, että mahdollisia luontoarvoja koskaan selvitetään.

Jotkut kunnat ovat ottaneet suojelualueita kaavoihinsa ilman selvityksiä sillä perusteella, että ne on merkitty maakuntakaavaan. Nopeimmat kunnat jo ennen kuin maa­kuntakaavaa oli edes vahvistettu.

Hallinto-oikeus siis toteaa, ettei kyseessä ole pakkolunastus. Oikeus on oikeassa, mutta siihen juuri liittyy asian varsinainen ongelma. Maanomistaja jätetään eräänlaiseen limboon – maita ei lunasteta, mutta metsiä ei voi hyödyntää sitä tarkoitusta varten, johon maanomistaja on ne itselleen hankkinut. Hallinto-oikeuden mukaan tästä aiheutuva haitta ei ole niin suuri, että se olisi huomioitava.

Hallinto-oikeuden näkemys soidensuojeluohjelmaan kuuluvien alueiden sisällyttämisestä maakuntakaavaan suojelualuemerkinnöin ei vastaa maanomistajajärjestöjen näkemystä. Hallinto-oikeus toteaa erikseen, ettei se näe ongelmaa siinä, että eri maakuntaliitot käyttävät samaa tietoa eri tavoin kaavoituksessaan.

Me esitimme valituksessamme, että suojelualuemerkintä rajoittaa maanomistajan elinkeinovapautta ja mahdollisuuksia hyödyntää alueitaan siinä määrin, että maanomistajia olisi tullut kuulla asiassa. Hallinto-oikeus hylkäsi myös tämän ajatuksen perusteella, että maakuntakaava on luonteeltaan yleinen ja sitä tarkennetaan kunnallisessa kaavoituksessa.

Sanon suoraan, että hallinto-oikeuden päätös ei vastaa minun oikeustajuani. Kun tarkastelu tehtiin lakipykälä kerrallaan, päätyi hallinto-oikeus kohta kohdalta hylkäämään valituksemme. On kuitenkin ilmeistä, että suojelualueiden perustaminen kaavoituksen kautta asettaa maanomistajan oikeudet paitsioon, kun asiaa tarkastelee kokonaisuutena.

Olaus Petrin tuomarin­ohjeissa sanotaan muun muassa, että ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan”. Tuntuu siltä, ettei hallinto-oikeus ole lukenut tai sisäistänyt tätä hyvää ohjenuoraa. Meidän on tuottajajärjestöissä arvioitava, kannattako hakea valituslupaa Korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Asiakokonaisuudella on hyvin suuri periaatteellinen merkitys.

Prosessit Uudenmaan maakuntakaavan ja useiden kuntien kaavoitushankkeiden tiimoilta osoittavat selvällä tavalla, että maanomistajien edunvalvonnalle on sijansa, kun maanomistajien näkökulmasta tärkeitä lakeja nyt ollaan uudistamassa.

Maankäyttö- ja rakennus­lakia, lunastuslakia ja luonnonsuojelulakia uudistetaan paraikaa. Kyseiset lait vaikuttavat suuresti edellytyksiin harjoittaa maa- ja metsätaloutta sekä muuta yritystoimintaa.

Lopuksi haluan vielä lainata Olaus Petrin tuomarinohjeita ja antaa lainauksen hallitukselle ohjeeksi lainvalmistelutyöhön. ”Kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä.”

Thomas Antas

puheenjohtaja

SLC Uusimaa

Lue kaikki MT:n mielipidekirjoitukset

Lue lisää

Hallinto-oikeus kumosi Haapajärvelle myönnetyt susiluvat – "Ei ole varmuutta, ettei kokonaisen lauman tappaminen entisestään heikentäisi suotuisan suojelun tasoa"

Maanomistajien oikeudet paitsiossa?

Peuratihentymäalueille myönnetystä poikkeusluvasta valitettiin hallinto-oikeuteen – valituksessa vaaditaan päätöksen kumoamista ja täytäntöönpanon keskeyttämistä

Hallinto-oikeus hylkäsi Luonnonsuojeluliiton valituksen Pirkanmaalle myönnetyistä karhuluvista – valittajat pettyivät oikeuden tulkintaan