Pia Dahlman teetti äitinsä vanhasta turkista muodinmukaisen – kierrätysturkiksia muokkaaville turkkureille riittää töitä - Ympäristö - Maaseudun Tulevaisuus
Ympäristö

Pia Dahlman teetti äitinsä vanhasta turkista muodinmukaisen – kierrätysturkiksia muokkaaville turkkureille riittää töitä

1960-luvulla valmistettu kotimainen turkki saattaa hyvin olla priimakunnossa.
Jarkko Sirkiä
Pia Dahlman muodisti ja otti käyttöönsä äitinsä turkin, joka olisi muuten lentänyt roskiin.

Menneinä vuosikymmeninä turkikset olivat niin muhkeita, että käyttäjä melkein hukkui takkinsa syövereihin. Karvaa roikkui nilkoissa asti ja hihat pullistelivat puhveina. Nykyihminen kaipaa kevyempää lookia.

Vanhojen turkkien muodistamisesta onkin kasvanut buumi. Ihmisillä roikkuu kaapeissaan tuulahduksia menneisyydestä, joita ei kehtaa käyttää, mutta joista ei raaski luopuakaan.

Onneksi yhä useampi huomaa kääntyä perinteisen käsityöammattilaisen, turkkurin, puoleen. Mestarin käsissä ajan hampaan purema turkis saa uuden muodon.

Mallimestari, turkkuri Pirjo Savolainen on pitänyt Boutique Bigarrea yli 20 vuotta Arkadiankadulla, Helsingin keskustassa. Putiikin seinillä on kuvia julkkisasiakkaista. Heistä erityismaininnan saa nahkavaatteita suosiva Remu Aaltonen, jota Savolainen tunnustaa fanittavansa.

Rekeissä roikkuu parisenkymmentä asiakkaiden tuomaa, eri työvaiheissa olevaa vanhaa turkkia ja nahkatakkia. Valtaosa turkeista on minkkiä, mutta ajoittain joukossa on myös piisamia, kettua ja lammasta.

Savolaisen mukaan yleinen suuntaus on, että nilkkapituista turkkia lyhennetään, mallia kavennetaan, puhvihihat suoristetaan ja ylijäämähelmasta tehdään huppu. Hihojen paikkoja saatetaan nostaa ylemmäs ja taskuja siirtää tai poistaa. Käytännössä vaate rakennetaan kokonaan uusiksi.

Liki mikä vain on mahdollista. Savolainen näyttää keskeneräistä työtä, jossa harmaan turkin karvaa on lyhennetty. Siitä syntyy lämmin vuori poronnahkaiseen miestentakkiin.

Turkkurin työ on monivaiheista ja aikaa vievää. Siksi turkiksen muodistaminen ei ole halpaa puuhaa. Hinnat alkavat tuhannesta eurosta.

Vanhoissa turkiksissa viehättää se, että niillä on tarina. Jotkut kiikuttavat turkkurille aikaa sitten hankkimansa takin, toiset tuovat äidiltä tai mummolta perittyjä aarteita.

Savolaisen mukaan jopa 1960-luvulla ostettu turkki voi mainiosti olla yhä hyvässä kunnossa. Ainakin, jos se on kotimainen, mikä on yleensä laadun tae. Ulkomaisiin tekeleisiin Savolainen ei juuri työssään törmää.

Jos turkki haisee kellarilta, se pesetetään ennen muokkauksen aloittamista. Mikäli valmiista työstä jää ylijäämäkappaleita, ne annetaan asiakkaalle säilytettäviksi. Kenties seuraava sukupolvi haluaa taas tehdä muutoksia turkikseen ja hyödyntää hukkapaloja.

Liikkeeseen astuu Pia Dahlman vaaleanruskean minkkiturkin lyhyt helma heilahtaen. Luomus on Savolaisen käsialaa. Takille on tehty juuri se, mitä monet toivovat: lyhennetty, kavennettu ja lisätty poronnahkahuppu.

35 vuotta vanha turkki on alkujaan Dahlmanin äidin ostama. Dahlman muistaa, miten hän pikkutyttönä verhoutui turkkiin ja keikisteli peilin edessä. Viime vuodet takki roikkui varastossa tyhjän panttina.

”Äiti oli heittämässä sitä roskalavalle tai viemässä kirppikselle. Onneksi sain pelastettua sen”, Dahlman päivittelee. Hän toivoo, että oma tytär aikanaan ottaa samaisen turkin käyttöönsä muuttamalla sitä mielensä mukaan.

Muotikuiskaaja-blogia Elle-lehdelle kirjoittava Dahlman omistaa kierrätysturkin lisäksi niin sanotun eettisen turkiksen, joita tehdään auton alle jääneiden eläinten ja riistaeläinten karvasta.

Hän pitää luonnonturkiksia huomattavasti ympäristöystävällisempinä vaihtoehtoina kuin muovipohjaisia tekoturkiksia, joiden valmistuksessa kuluu öljyä, ja jotka eivät maadu.

”Ihmiset eivät tiedä, että tekoturkis on huono vaihtoehto.”

Dahlman on lupautunut kirjoittamaan turkkinsa tarinan blogiinsa osana turkishuutokauppa Saga Fursin vintageturkis-kampanjaa. Turkisala pyrkii nostamaan profiiliaan tuomalla esiin turkisten kestävyyttä ja kierrätettävyyttä.

Seuraavaksi liikkeeseen pyyhältää sisään Pirjo Airaksinen. Hän on saapunut sovittamaan uudelleenmuotoiltua turkkiaan ennen viimeistä silausta.

Heti ensimmäiseksi Airaksinen kaivaa esiin puhelimensa. Hän näyttää kuvia miehensä lapsenlapsesta, joka nukkuu vaunuissa tummanruskeaan minkkipeittoon käärittynä. Se on teetetty joululahjaksi Airaksisen vanhasta turkista, jonka hän osti aikanaan kierrätettynä.

Nyt käsittelyssä on Airaksisen äidin 1960-luvulla ostama turkki.

”Äiti käytti tätä iltatilaisuuksissa, joihin hän meni isän kanssa. Loppuaikoina hän piti turkkia ihan normaalikäytössä talvella.”

Muutosten jälkeen takki istuu täydellisesti. Savolainen on lyhentänyt sitä ja muotoillut mallista vyötäröä korostavan, hivenen A-linjaisen.

”Arvostan Pirjon työtä ja osaamista valtavasti. Tämä on tehty niin mittojen mukaan ja muodistettu kunnolla”, asiakas kehaisee luottoturkkuriaan.

Hihojen ylijäämäpaloista Airaksinen suunnittelee teettävänsä iltalaukkuja. Roikkuupa kotikaapissa muodonmuutosta kaipaava lammasturkkikin.

Airaksinen on huomannut, että vintagevillityksen myötä turkisten käyttö on tullut hyväksytymmäksi. Yhä useampi kadulla vastaan kävelevä turkis on uusiokäytössä. Sellaista olisi jonkun aktivistin turha lähteä arvostelemaan.

Turkkurin työt jatkuvat iltamyöhälle. Savolainen kertoo paiskivansa 12-tuntisia päiviä. Jos haluaa lomailla, ainoa vaihtoehto on karata hetkeksi ulkomaille. Muussa tapauksessa työtään rakastava Savolainen löytää itsensä hipsimästä putiikilleen kesken lomapäivän.

”Yhtäkään aamua ei ole ollut, etten olisi halunnut lähteä töihin.”

Savolainen arvioi, että Suomessa on mestaritason turkkureita korkeintaan jokunen kymmenen. Alan konkari tuntee itse kymmenen.

Savolaisella on putiikissaan kisälli opetettavana. Mestari on huolissaan alan ammattitaidon säilymisestä Suomessa.

”Moni ammattilainen on eläköitynyt ja lopettanut. Osaavista tekijöistä on pulaa.”

Uusien mestarien kouluttamiseksi Savolainen toivoisi, että oppisopimuskoulutusta kehitettäisiin Suomessa.

Savolaiselle ammatinvalinta on ollut selvä pienestä pitäen. Ensimmäisen nahkatakkinsa hän tekaisi jo murrosikäisenä.

Kotimaisten materiaalien käyttäminen on turkkurille kunnia-asia.

”Toivottavasti saamme suomalaiset tehtaat pidettyä pystyssä ja verorahat pysymään kotimaassa.”

Lue lisää

Alankomaissa koronatartuntoja kahdella uudella minkkitarhalla viikon sisään

Koronavirus ei tartu kettuihin ja supiin yhtä herkästi kuin minkkeihin

Koronatilanne eurooppalaisilla turkistarhoilla kärjistyy – jo yli miljoona minkkiä jouduttu lopettamaan, Alankomaissa varauduttu jopa maan kaikkien minkkien teurastukseen

Saga Fursin turkishuutokaupan välitysmyynnin arvo jäi 20 miljoonaan euroon – "Myyntituloksesta ei voi päätellä, että kiinnostus turkiksia kohtaan olisi laskenut"