Kukkien ja lahjojen päälle kääräistävä ja joissakin elintarvikepakkauksissa rapiseva sellofaani tehdään selluloosasta. Puupohjaisen sellofaanin keksi sveitsiläinen kemisti Jacques E. Brandenberger 1900-luvun alussa.
VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin kertoo, että sellofaani on biohajoavaa. Markkinoilla on myös pintakäsiteltyjä versioita, joiden hajoaminen kestää kotikompostissa hieman pidempään.
Muovinkierrätykseen sellofaani ei kelpaa, mutta polttamiselle ei ole estettä.
Sellofaani valmistetaan samalla kemialla kuin viskoosikuitu. Liuottimena käytettään vaarallista rikkihiiltä, minkä takia helpommin prosessoitavat muovit ovat korvanneet sellofaanin tuotantoa. Tosin biomateriaalien lisääntynyt kysyntä on parantanut sen asemaa. Rinnalle on tulossa myös uusia, kestävämpiä selluloosafilmejä.
Harlin arvelee, että Suomeen sellofaania tuodaan Englannista ja Kiinasta.
