Ympäristö

Huippukerääjä pysähtyy sienipaikalleen vasta, kun on karistanut perässäroikkujat kannoiltaan

Tattirallissa eletään vuoden vilkkainta aikaa idässä.
Lari Lievonen
Helena Makkonen kertoo, että hän on tuonut sieniä myyntiin joka vuosi sen jälkeen, kun jäi eläkkeelle. Anna-Maija Pajula (oik.) tarkastaa ja punnitsee Helena Makkosen 27 kiloisen herkkutattisaaliin nopeasti. Heikki Pajula henkäisee hetken, ajoa sienten perässä riittää pitkälle iltaan.

Kun on tattiaika, luonnonsieniä ostavan perheyrityksen Dalla Valle Oy:n auto pysähtyy ajoreittiaikataulun mukaan Kesälahden torilla joka päivä.

Viime viikon perjantaina auton aikataulun mukaiseksi saapumisajaksi oli merkitty 10.45. Kaarsimme kuvaajan kanssa paikalle 10.40, sienikauppaa käytiin silloin jo täyttä häkää.

Ei ole sienikauppa eikä liioin sienten keruu hidasliikkeisten tai laiskojen ihmisten puuhaa.

Kerääjät olivat hyväntuulisia ja rupattelivat mielellään sienistä, mutta vain juuri sen aikaa kun Anna-Maija Pajulalla kesti punnita sienet. Punnitsemisen jälkeen kuittausta vastaan ojennettiin käteisenä myyntitulo kerätyistä sienistä.

Sen jälkeen ei kukaan jäänyt notkumaan paikalle tai rupattelemaan niitä näitä, vaan monet riensivät metsään uudelleen.

"Sinä tuot Helena kuitenkin iltapäivällä taas lisää sieniä Puhoksen ostopisteelle Kiteelle", huikkaa sienikauppaa käyvä Heikki Pajula hyväntahtoisesti.

Helena Makkonen ei myönnä eikä kiellä, sienten keräämisessä suurin ilo tulee liikunnasta, hän sanoo.

Perjantaiaamuna Makkonen oli lähtenyt sienten keruuseen puoli seitsemältä miehensä kanssa. Vaille yksitoista hän toi myyntiin yli 27 kiloa herkkutatteja.

"Keli on kuuma ja kostea, se ei tee hyvää kerätyille sienille. Sieni pehmentyy muutamassa tunnissa ja pillistö alkaa vihertää. Nämä muutokset tarkoittavat ykkösluokan sienen siirtämistä kakkosluokkaan."

Kerättyjen sienten kilomäärän ilmoittaminen julkisesti ei muuten ole sitten mikään itsestään selvä asia. Heikki Pajula muistelee, miten Tohmajärven ostopisteellä kävi huippukerääjä, joka halusi pitää kerätyt kilot visusti omana tietonaan.

"Kateellisia ja keruupaikoista kiinnostuneita riitti tämän kerääjän perässä muutenkin. Ladan kanssa piti tarinan mukaan ajaa pitkiä harhautusreittejä, jotta sai perässäroikkujat tiputettua kannoilta ennen metsään menoa. Paras taktiikka oli lähteä metsään pimeän turvin."

Osmo Anttosen 4,5 tunnin aamulenkki tuotti 32 euroa. "Siitä voi sitten jokainen laskea tuntitaksan tälle työlle", hän naurahtaa ja kiiruhtaa takaisin metsään, taimikon raivaukseen.

Uusia kasvoja ostopisteelle tulee harvoin. Pajulat ovat kiertäneet ostamassa Dalla Vallen lukuun sieniä jo parikymmentä vuotta.

"Kyllä tattien nousun osasi ennustaa jo sen perusteella, että touko–kesäkuussa oli lämmintä", kertoo Heikki Pajula.

Erkki Lehtinen on tyytyväinen, että maakunnassa kiertää ostoauto. "Siinä ei olisi mitään järkeä, jos näitä sieniä pitäisi ajeluttaa jonnekin kauemmas."

Joitain vuosia sitten maakunnassa kiersi pari muutakin autoa ostamassa sieniä, nyt vain Dalla Vallen autot kiertävät.

Lehtinen muistelee, että 1960-luvulla meijeri osti sieniä. Sienet lähtivät ostajalle maidon keruun yhteydessä.

Perjantaina Lehtisellä oli tattien sijaan kaksi isoa korillista valkoisena hohtavia lampaankääpiä sekä haaparouskuja. Lampaankäävät odottivat kerääjäänsä vanhassa sammalpohjaisessa kuusikossa.

Käävistä maksetaan lähes yhtä hyvin kuin ykkösluokan tatista, eli 3,5 euroa kilo. Ykkösluokan herkkutatista maksetaan neljä euroa kilo. Kakkosluokan tatti on kaksi euroa kiloa ja kolmosluokka euron kilo.

Lue myös: Pieleen meni huono tattiennuste – sieniä piisaa nyt ympäri maata

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ovatko moneen kertaa metsässä jäätyneet ja sulaneet sienet syömäkelpoisia? – Asiantuntija vastaa sienestäjille

Oletko tattien taitaja ja käävistä kärryillä? – Testaa MT:n sienivisalla

Video: Sienestäjät ja marjastajat tekevät tyypillisesti kaksi virhettä, jotka kipeyttävät kehon