Ympäristö

Tuore raportti: Suomi voi olla hiilineutraali 2040-luvulla – metsien hiilinielun kasvattaminen avainasemassa

Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä nopeasti kaikilla päästösektoreilla.
Johannes Wiehn
Kuusikkoa. Metsien hiilinielu kasvaa voimakkaasti lähivuosikymmeninä.

Satsaamalla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sekä hiilidioksidin poistamiseen ilmakehästä Suomi voi olla hiilineutraali 2040-luvulla, arvioidaan tänään julkistetussa selvityksessä.

Käytännössä tavoitteen saavuttaminen edellyttää muun muassa metsien hiilinielujen vahvistamista sekä tuntuvia päästövähennyksiä kaikilla sektoreilla, ennen muuta fossiilisten polttoaineiden käytössä.

Luonnonvarakeskus Luken tuoreiden arvioiden mukaan metsien hiilinielu voisi jopa kaksinkertaistua nykytasosta vuoteen 2050.

Tärkein tekijä hiilinielun voimakkaan kasvun taustalla on nuorten kuusikoiden voimakas kasvu Etelä-Suomessa. Tämä on seurausta kuusen viljelyalan huomattavasta lisääntymisestä 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Oleellista on myös ehkäistä metsäkatoa eli metsämaan ottamista muuhun maankäyttöön.

Metsien hiilinielua kasvattaa osaltaan myös turvemaiden ja muusta maankäytöstä vapautuvien alueiden metsitys. Se vaikuttaa hiilinieluihin hitaasti.

Selvityksen laatijat korostavat kuitenkin, että metsänielun kasvuarviot perustuvat malleihin. Siksi niihin liittyy etenkin pitemmällä aikavälillä epävarmuuksia.

Maataloudessa kasvihuonekaasupäästöjä on Luken mukaan vaikeampi leikata.

Suurin vaikutus olisi pellonraivauksen vähentämisellä turvemailla sekä turvepeltojen kasvipeitteisyyden lisäämisellä sekä turvepeltojen pohjaveden pinnan nostamisella. Viljelyä olisi syytä myös ohjata turvepelloilta kivennäismaille.

Toisaalta maatalouden tuottavuuden kasvu ja ilmastonmuutokseen sopeuttaminen auttaisivat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä myös turvemailla.

Myös lannan biokaasutuksen yleistyminen auttaisi maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöjen alentamisessa.

Peltojen hiilihävikkiä pystytään ehkäisemään myös ympärivuotisella kasvipeitteisyydellä.

Mikäli päästövähennykset onnistuvat Luken ennusteen mukaan, maatalouden kasvihuonepäästöt voisivat vuonna 2050 olla lähes kolmanneksen alemmat kuin vuonna 1990.

Maatalouteen kehitteillä olevia hiilensidontakeinoja ei lasketa osaksi maatalouden päästölukuja, sillä ne kuuluvat päästölaskennassa samaan kategoriaan kuin metsätalous eli lulucf:ään.

Uusiutuvan energian lisääminen ei välttämättä yksinomaan vaikuta kasvihuonekaasupäästöihin niitä hillitsevästi, Luken tutkijat muistuttavat.

Vaikka malleissa lähtökohtana on turpeen energiakäytöstä luopuminen – mikä vähentää päästöjä – tuulivoiman lisärakentaminen osaltaan kasvattaa kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöjen kasvua aiheuttaa tällöin tuulivoiman rakentamiseen tarvittavan lisämaa-alan raivaus.

Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Suomen ympäristökeskus Syke ovat yhdessä laatineet arvion siitä, miten Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt kehittyvät vuoteen 2050 mennessä. Maankäyttösektorin eli lulucf:n ja maatalouden osalta arvio perustui Luken laatimiin ennusteisiin.

VTT ja Syke rakensivat kokonaispäästöarviotaan varten neljä erilaista mahdollista kehityspolkua, jotka on nimetty niiden luonnetta kuvaavilla sanoilla: jatkuva kasvu, muutos, säästö ja pysähdys.

Kullakin näistä neljästä polusta tavoitteeksi asetettu 85–90 prosentin päästövähennys vuodesta 1990 vuoteen 2050 on mahdollista saavuttaa.

Kehityspolkuihin nojaava tarkastelu osoitti, että kriittisiä tekijöitä tavoitteen saavuttamiseksi ovat energian käytön tehostuminen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, uusiutuvan energian osuuden merkittävä kasvu, energiajärjesetelmän sähköistuminen sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittyminen ja hyödyntäminen.

Jos hiilidioksidin talteenotossa merkittävää edistystä ei onnistuta saavuttamaan, yli 87 prosentin päästövähennystä on tutkimuslaitosten arvion mukaan vaikea saavuttaa.

VTT:n ja Syken selvityksessä arvioitiin myös sitä, millainen vaikutus päästöjen merkittävään vähentämiseen ja hiilineutraaliuteen tähtäämiseen tähtäävillä toimilla on Suomen taloudelliseen hyvinvointiin.

Bruttokansantuotteella mitattuna sen arvioitiin jokaisessa neljässä vaihtoehtoisessa kehityspolussa kasvavan. Kasvun tärkein ajuri on teknologinen kehitys.

"Eri poluilla voi kuitenkin olla hyvin erilaisia vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan muun muassa vallitsevista olosuhteista ja poliittisista ohjauskeinoista riippuen", tutkimuslaitosten yhteisessä tiedotteessa todetaan.

Suomen mahdollisuuksia saavuttaa vähähiilisyystavoitteet vuoteen 2050 mennessä selvitettiin VTT:n ja Syken yhteisessä Pitko-hankkeessa. Luken Malulu-hankkeessa puolestaan selvitettiin maatalouden ja maankäyttösektorin (lulucf) mahdollisuuksia toisaalta hiilensidontaan, toisaalta kasvihuonepäästöjen vähentämiseen.

Molemmat tutkimukset olivat valtioneuvoston tilaamia ja ne ovat osa valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelmaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Rakentamisen päästökeskustelu mustavalkoista

Jäsenmaa saa valita hiilinielun laskentatavan – Kansallinen metsäpolitiikka ei kuitenkaan saa näkyä laskennoissa

Turvepeltojen päästöjä voidaan joutua vähentämään