Tutkimus: Pohjoiset sarasuot pystyvät säilyttämään hiilivarastonsa ilmaston lievästä lämpenemisestä ja kuivumisesta huolimatta - Ympäristö - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Ympäristö

Tutkimus: Pohjoiset sarasuot pystyvät säilyttämään hiilivarastonsa ilmaston lievästä lämpenemisestä ja kuivumisesta huolimatta

Pohjoiset suot sitovat jopa kolmasosan globaalista maahan sitoutuneesta hiilestä.
Suvi Elo
Mikäli ilmasto lämpenee niin paljon, että turpeen hajoaminen soilla nopeutuu, saattavat soiden hiilinielut muuttua päästölähteiksi.

Pohjoiset suot muodostavat merkittävän, pitkäaikaisen, hiilivaraston sitomalla noin 500 gigatonnia hiiltä. Määrä on noin kolmasosa globaalista maahan sitoutuneesta hiilestä.

Soiden hiilensidonta riippuu suurelta osin kosteudesta. Kun suon turve on märkyyden vuoksi vähähappista, hajotus on hidasta ja hiiltä varastoituu. Siksi soiden hiilivarasto on erityisen herkkä ilmaston lämpenemiselle, jonka ennustetaan kuivattavan soita.

Kuivumisen myötä hapellisen turvekerroksen paksuus kasvaa ja turve voi hajota tehokkaammin hiilidioksidiksi ilmakehään.

Lämpeneminen ja kosteuden muutos tapahtuvat yhtä aikaa. Niiden vaikutus on erityisen tärkeää ymmärtää boreaalisten ja arktisten alueiden suotyypeillä kuten sarasoilla, koska näiden alueiden oletetaan lämpenevän kaikista voimakkaimmin.

Suot ovat runsaimmillaan juuri näillä pohjoisilla alueilla, joten niiden turpeen nopeutuva hajoaminen saattaa edelleen voimistaa ilmaston lämpenemistä.

Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat ovat löytäneet lisävahvistusta sille, miten ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisten sarasoiden hiilensidontaan. Ympäristötieteen alan johtavassa tiedelehdessä Global Change Biologyssa julkaistut tulokset esittävät, että sarasuot ovat herkempiä kuivumiselle kuin suoranaiselle ilman lämpenemiselle.

Suon vedenpinnan taso määrää, pystyvätkö sarasuot sopeutumaan ilmastonmuutokseen, vai muuttuvatko ne tulevaisuudessa hiilen lähteiksi.

Tutkimus pohjautuu nelivuotiseen maastokokeeseen kahdella suomalaisella sarasuolla. Molemmat suot altistettiin kokeelliselle kuivumiselle, lämmitykselle ja näiden yhdistelmälle. Nyt julkaistussa tutkimuksessa erityistä oli, että se kuvasi kuivumisen ja lämmityksen vaikutusta soiden hiilidioksiditaseeseen 3–4 vuotta käsittelyjen jälkeen, jolloin kasvillisuus oli jo hieman ehtinyt sopeutua uuteen tilanteeseen.

Suon hiilidioksiditase koostuu fotosynteesissä sidotusta hiilestä sekä hajotuksessa ja kasvien hengityksessä vapautuvasta hiilestä. Pelkkä lämmitys vaikutti hyvin vähän hiilidioksiditaseeseen, mutta pieni vedenpinnan lasku kasvatti sekä sidotun, että vapautuvan hiilidioksidin määrää.

Lämmitys voimisti kuivatuksen vaikutuksia niin, että toisella suolla hiilidioksidin sidonta väheni. Molemmat suot pysyivät hiilidioksidin nieluina käsittelyistä huolimatta. Tutkimuksen mukaan pohjoiset sarasuot pystyisivät siis säilyttämään hiilivarastonsa lievästä lämpenemisestä ja kuivumisesta huolimatta.

Tutkimuksen rahoitti Suomen Akatemia.

Lue lisää

Kaupungit ratkaisevat rakentamis- toiminnan hiilijäljen

Tehokas nurmiviljely sitoo rajusti hiiltä

Karjanlanta ideologisessa hyötykäytössä

Rakennusten hiilivarasto on silmänlumetta