Ympäristö

Maiseman vaaliminen voi tuoda leveämmän leivän yrittäjän pöytään – kaunis kylä on vetovoimatekijä

”Kuka vain voi tarjota karjalaisen pitopöydän antimia. Me voimme tarjota niitä aidossa ympäristössä”, kehaisee Marjo Niiranen silminnähden ylpeänä yrityksestään ja talkoilla uuteen uskoon elvytetystä Ilomantsin Parppeinvaarasta.
Lari Lievonen
”Kyllä pihapiiri on osa ravintolan toimintaympäristöä. Kuka vain voi tarjota karjalaisen pitopöydän antimia. Me voimme tarjota niitä aidossa ympäristössä”, kehaisee Marjo Niiranen silminnähden ylpeänä yrityksestään ja talkoilla uuteen uskoon elvytetystä Parppeinvaarasta.

Silmien edessä avautuu kumpuileva vaaramaisema. Silmänkantamattomiin metsää, taloja ei juuri näy ja kaukana siintelee välkehtivä Ilomantsinjärvi. Joku voisi kuvailla maisemaa kauniiksi. Jollekin toiselle maisema olisi liian umpeenkasvanut ja kolmas ahdistuisi hiljaisuudesta sekä maiseman ylitsevuotavasta metsäisyydestä.

Ei ole maisemaa ilman ihmistä, sillä maisema on jokaiselle henkilökohtainen kokemus.

Maatalousyrittäjä Riitta-Miina Piipponen asuu miehensä kanssa Maukkulan kylällä. He ostivat pientilan 1990-luvun alussa Tauno ja Iida Laakkoselta.

”Tulimme tänne ensimmäistä kertaa polkupyörillä Ilomantsin kirkonkylältä. Paikka oli kaunis. Palattuamme kehuin maisemia Iidalle, joka asui silloin jo miehensä kanssa kylällä. Iida vastasi, että eipä niitä maisemia ehtinyt silloin aikanaan katsella.”

Piipponen sanoo ymmärtävänsä, miten jokapäiväinen raataminen on vienyt voimat. Ei ole ollut voimia jäädä ihailemaan maisemia.

Laakkosten ja heitä edeltäneiden sukupolvien raivaamia peltoja oli jo alettu metsittää koivulle, kun Piipposet tekivät tilasta kaupat. Laitumelle oli tarvis, joten peltojen raivaus alkoi uudelleen.

Kyläläisiä oli apuna puusavotassa. ”Kyllä raivausta ihmeteltiin ja jopa paheksuttiin, koska koivut eivät olleet ehtineet kasvaa kuin sen verran, että kelpasivat polttopuuksi.”

Piipposen puoliso käy tilan ulkopuolella töissä ja Riitta- Miina hoitaa kyytöt, hiehot, vasikat, lampaat, karitsat, vuohet sekä kanalan.

Tilalla ei viljellä viljaa, sillä pellot ovat kiviset. Karjan tärkein tehtävä on laiduntaa luonnonhoitotöissä, sillä Piipponen on solminut sopimuksia perinnebiotooppien hoidosta. Omat eläimet eivät edes riitä, vaan osalle laitumista hankitaan vuokralampaat.

”Sopimusten ansiosta pystyn elättämään itseni maa­talousyrittäjänä.”

Perinnebiotooppeja sekä tavallisia laitumia on tilan läheisyydessä omilla sekä vuokratuilla mailla. Kaukaisin ja suurin vuokra-ala löytyy Tuupovaaran Herajärveltä, mistä on vuokrattu 30 hehtaarin ala Metsähallitukselta.

Laidunnuksen tärkein tavoite on lisätä valoisuutta. Kun valon määrä lisääntyy, pääsee ketojen, niittyjen, ahojen ja metsälaidunten alkuperäinen kasvisto elpymään.

Maisema ei elätä, on lausahdus, joka ei pidä ainakaan Piipposen kohdalla paikkaansa. ”Maiseman merkitystä ei pidä vähätellä. Maankäyttöä se on sekin, että on ihmisille katseltavaa.”

Ilomantsin kirkonkylällä Parppeinvaaran laella sijaitsee Marjo Niirasen yritys ravintola Parppeinpirtti. Kun ajetaan Ilomantsiin, Parppeinvaara on kuin käyntikortti sijaintinsa ansiosta.

Käyntikortti oli ehtinyt vuosien saatossa pahasti pusikoitua, ja aiemmin viljelyskäytössä ollut kahden hehtaarin laajuinen vaarapelto oli jäänyt oman onnensa nojaan.

Niiranen aloitti yrittäjänä kolme vuotta sitten. Sekä kyläläiset että matkailijat motivoivat siistimään pusikoitunutta maisemaa, hän kertoo. Vuonna 2017 aloitettu kaksivuotinen leader-rahoitteinen maisemahanke toteutettiin juuri oikealla hetkellä.

Talkootöinä raivattu maisema ja uusi pistoaita ovat jo saaneet monet kiitokset.

Tänä kesänä odotetaan jännityksellä, miten käy kunnostettuun vaarapeltoon kylvetylle perinnerukiille Iivolle, kertoo Niiranen.

Parppeinpirtin rakennukset omistaa Kalevanpirtti Oy, jossa omistajina ovat Karjalaisen kulttuurin edistämis­säätiö ja Ilomantsin kunta.

Niiranen sanoo ymmärtävänsä, että ympäristön kunnossapito vaatii paljon voimavaroja myös Parppeinvaaran toimijoilta ja sen asianmukainen ylläpito kuuluu myös siellä toimiville yrityksille.

Lari Lievonen
Maaseudun arvokkaat kulttuurimaisemat ja maaseudun elinkeinotoiminta olisi hyvä nähdä toisiaan täydentävinä ja kehittävinä toimenpiteinä.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ilomantsin Karhufestivaaleille on tulossa 30 kilpaveistäjää neljästä eri maasta

Millainen metsämaisema miellyttää metsätalousopiskelijaa? Katso Mintun videoterveiset

Spiraaleja, kiristimiä, telineitä ja jyrsimiä: "Sepon luovan laiskuuden ja jatkuvan ideoinnin seurauksena on syntynyt paljon uusia aihioita ja tuotteita"