Ympäristö

Metsätalous hävittää jäkäliä – yli 200 uutta lajia uhanalaisten listalla

Suomen jäkälälajeista neljännes on uhanalaisia ja vain 40 prosenttia elinvoimaisia.
Jarkko Sirkiä
Uhanalaisuusarvioinnin jäkälälajeista vain 39 prosenttia on elinvoimaisia. Kuvassa elinvoimainen isohirvenjäkälä.

Uhanalaisten jäkälien määrä on kasvanut yli 200 lajilla. Tärkein ja edelleen voimistunut syy jäkälien uhanalaistumiselle on metsätalous. Asiasta tiedottavat Suomen ympäristökeskus ja Suomen lajien uhanalaisarvioinnin jäkälätyöryhmä.

Jäkälien kiperä tilanne kävi ilmi maaliskuussa julkaistusta Suomen lajien viidennestä uhanalaisuusarvioinnista.

Esimerkiksi vanhoilla lehtipuilla, kuten haapa, raita, pihlaja ja jalopuut, kasvava nukkamunuaisjäkälä (Nephroma resupinatum) taantuu hakkuiden, ilmansaasteiden ja hirvieläinten yhteisvaikutuksen takia.

Asiantuntijoiden mukaan useimpien uhkatekijöiden merkitys on kasvanut, mikä korostaa tarvetta tehostaa jäkälien suojelua kaikissa elinympäristöissä.

Jäkälät ovat lintujen ja sammalien ohella merkittävimmin uhanalaistunut eliöryhmä.

Suomen jäkälistä on uhanalaisia 477 lajia eli 24 prosenttia lajeista. Silmälläpidettäviä on 265 eli 14 prosenttia ja hävinneiksi luokiteltuja 47 eli 2 prosenttia.

Puutteellisesti tunnettuja jäkälälajeja on 399 eli 20 prosenttia. Elinvoimaisia arvioiduista jäkälälajeista on vain 39 prosenttia.

Jäkälissä on runsaasti vaateliaita lajeja, jotka eivät sopeudu elinympäristön muutokseen.

Ilmansaasteiden, etenkin typpilaskeuman, vaikutus on osoittautunut aiemmin arvioitua merkittävämmäksi. Tuntureilla jäkäliä uhkaavat erityisesti porojen ylilaidunnus ja ilmastonmuutos.

Metsälajien uhanalaistuminen johtuu etenkin hakkuiden lisääntymisestä sekä uhanalaisiin jäkäliin kohdistuneiden täsmäsuojelutoimien vähäisyydestä.

Metsien suojelulla on tehonnut enemmän havupuiden jäkäliin, sillä vanhojen havupuiden osuus kasvaa suojelualueilla. Sen sijaan lehtipuiden jäkälien osalta suojelutoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi.

Vanhojen lehtipuiden jäkälien uhanalaistumisen syynä ovat hakkuiden lisäksi ilmansaasteet sekä ylisuuri hirvieläinkanta, joka on estänyt lehtipuiden uusiutumista.

Kalkkikalliot ja vanhat kalkkilouhokset ovat hyvin harvinaisia, mutta jäkälälajistoltaan rikkaita elinympäristöjä. Kalkkikallioilta on 2000-luvulla löydetty monia Suomelle uusia jäkäliä, joiden populaatiokoko on hyvin pieni ja ne ovat siksi erityisen alttiita elinympäristöjen muutoksille.

Uhanalaisista jäkälistä 40 prosenttia kasvaa kallioilla, ja niistä peräti 75 prosenttia kalkkikallioilla. Kalkkikallioiden uhkana ovat rakentaminen, louhinta ja metsätalous.

Kalkkikallioilla ja vanhoilla kalkkilouhoksilla voitaisiin jo melko pienialaisilla täsmätoimilla merkittävästi parantaa lajiston tilaa.

Tutkijoiden mukaan jäkälien suojelua on tarpeen tehostaa kaikissa elinympäristöissä. Suojelu- ja hoitotoimia pitäisi painottaa etenkin vanhoihin lehtipuuvaltaisiin metsiin ja kalkkikallioihin, mutta muutoinkin tarvitaan lisää suojelualuepinta-alaa.

Vanhojen lehtipuiden väheneminen tulee saada pysäytettyä, ja niiden määrää on kasvatettava suunnitelmallisesti.

Kalkkikalliot ja vanhat kalkkilouhokset on tarpeen lisätä luonnonsuojelulain luontotyyppeihin. Lisäksi uhanalaisten lajien tutkimukseen kaivataan rahaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Peltosirkuilla herkuttelu siirtymässä vihdoin historiaan Ranskassa – kansainvälinen tutkimus vaikutti taustalla

Riistanhoito on luonnon monimuotoisuuden hoitoa – negatiivisuus metsästäjien tekemää luonnonhoitotyötä kohtaan on vähentynyt

Lahopuun määrä metsissä ei ole kasvanut 1990-luvulta – älä kerää kuolevia säästöpuita polttopuuksi