Ympäristö

Littoistenjärvi on taas uintikelpoinen, vaikka juhannuksena vesi lainehti sameana – "Tuli pieni takaisku, mutta ei vielä mitään katastrofia"

Juhannuksen jälkeen näkyvyys oli kuitenkin vain puolen metrin luokkaa.
Viikko sitten otetun näytteen mukaan Littoistenjärven vesi on uintikelpoista. LEHTIKUVA / AKU HÄYRYNEN

Liedon ja Kaarinan kuntien rajalla sijaitsevan Littoistenjärven veden tilanne on taas parantumaan päin. Keväällä 2017 alumiinikloridilla kemiallisesti puhdistetun järven tilasta ehdittiin jo olla huolissaan juhannuksen tienoilla, kun kaksi kesää kristallinkirkkaana kimallellut vesi oli muuttunut uhkaavan sameaksi.

Terveysviranomainen suositteli tuolloin uimisen välttämistä järven neljällä yleisellä uimarannalla.

Viimeisimmän, viikko sitten otetun näytteen mukaan Littoistenjärven vesi on uintikelpoista, vahvistaa Liedon ja Kaarinan terveydensuojeluviranomainen.

Turun yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian emeritusprofessori Jouko Sarvala on tutkinut Littoistenjärven tilaa 1980-luvulta saakka ja asuu järven lähistöllä Kaarinassa. Hänen mukaansa järvi on "täysin käyttökelpoisessa kunnossa".

"Vaikka se ei olekaan niin kirkas kuin mihin ehdittiin tottua kahden vuoden aikana. Näkösyvyys on nyt metrin paremmalla puolella ja menossa kohti kahta metriä", sanoo Sarvala, joka on ollut keskeisesti mukana suunnittelemassa järven seurantaa ja hoitoa.

Juhannuksen jälkeen näkyvyys oli kuitenkin vain puolen metrin luokkaa.

"Tuli pieni takaisku, mutta ei vielä mitään katastrofia."

Puhdistus maksoi kaikkiaan vajaat 500 000 euroa.

Sarvalan mukaan Littoistenjärvi on siitä poikkeuksellinen järvi, että sen ekosysteemin tila on nopeasti heilahdellut ääritilanteesta toiseen. Siihen merkittävimpänä syynä on tulokaslaji, uposkasvi vesirutto, joka runsastui 1980-luvun puolivälissä.

"Se oli ollut järvessä jo ainakin 60-luvulta lähtien, mutta alkoi aiheuttaa ongelmia vasta vuonna 1986, jolloin se käytännössä valtasi järven kokonaan", Sarvala selvittää.

Alunperin Pohjois-Amerikasta peräisin oleva vesirutto on levinnyt jo koko maapallolle. Yleensä se viihtyy pienemmissä, matalissa järvissä, mutta havaintoja vesirutosta on kaikenlaisista järvistä.

"Ihan viime vuosina vesirutto on levinnyt Kuusamoon saakka. On yllättävää, että se on pärjännyt myös tuolla pohjoisessa, missä on pitkä ja pimeä talvi."

Vesiruttoa ei käytännössä saa hävitetyksi vesistöstä.

"Se on pitkävartinen kasvi, joka katkeaa aika helposti, ja kymmenen sentin pätkästäkin kasvaa uusi verso."

Suomen ympäristökeskuksen Syken ryhmäpäällikkö Seppo Hellstenin mukaan Suomessa kaikkiaan viitisenkymmentä järveä on puhdistettu kemiallisesti.

"Puhdistuksia tekevän yrittäjän mukaan puhdistuksia on koko ajan menossa. Littoistenjärvi oli sellainen piikki, kun lopputulokset vaikuttivat niin hyvältä, että ihmiset innostuivat, ja kyselyitä on kuulemma tullut paljon."

Vuosina 2006–2016 järven tilanne oli erittäin huono. Jo pelkkä järven haju oli niin voimakas, että rannan asukkaat eivät voineet tuulettaa järvenpuoleisista ikkunoista.

"Fosforitason jyrkän nousun myötä järvessä alkoivat jokavuotiset sinileväkukinnat, jotka olivat hyvin voimakkaita ja myrkyllisiä. Uintikiellosta ei tarvinnut edes ihmisiä ohjeistaa, koska sellaiseen veteen ei kukaan halunnut mennä", Sarvala kertoo.

Hänen mukaansa Littoistenjärven tapauksessa kemiallinen puhdistus oli viimeinen keino.

"Kaikki mahdolliset hoitokeinot oli kokeiltu. Viime vaiheessa tehostimme talvista ilmastusta ja kokeilimme myös vähentää kalastoa, mutta emme saavuttaneet tarvittavia tehoja."

Käsittelyn jälkeen järvi oli niin kirkas, että näkyvyys oli parhaimmillaan 30 metriä sivusuunnassa. Seuraavana kesänä vesirutto alkoi kuitenkin lisääntyä.

Jouko Sarvala korostaa alumiinikloridin turvallisuutta.

"Samaa ainetta käytetään juomaveden puhdistukseen. Kun se liukenee veteen, siitä tulee alumiinihydroksidia, joka sitoutuu fosforin kanssa pohjaan, jossa on jo valmiiksi huomattavan paljon enemmän alumiinia, joka on maankuoren yleisimpiä alkuaineita."

Sarvalan mukaan kemiallinen käsittely ei ole aiheuttanut massiivisia kalakuolemia hyvin kalaisana tunnetussa Littoistenjärvessä.

"Käsittelyn aikana ja heti sen jälkeen veden ph-arvo laski hieman alle suunnitellun sääolosuhteiden takia, ja siellä kuoli kahden-kolmen kilon lahnoja noin 2 000 kappaletta. Näitä olimme yrittäneet kalastaa sieltä pois aikaisemmin. Tämä oli siis oikein onnenpotkaus. Muihin kaloihin käsittelyllä ei ollut mitään vaikutusta."

Syken Hellstenille ei ollut yllätys, että Littoistenjärvi on samentunut nopeasti.

"Siinähän oli tiedossa, että pohjasedimentti on hyvin pehmeätä eli kun aallot pääsevät sekoittamaan pohjasedimenttiä, käsittelyn vaikutus loppuu, ja fosfori alkaa tulla sieltä alta."

Hän uskoo, että järveen joudutaan tekemään uusintakäsittelyjä.

"Itse muistan vain pari-kolme tapausta, joissa uusintakäsittelyjä ei ole tehty. On tavallaan sääntö, että sedimenttiä kuitenkin tulee planktonista ja ulkopuolelta valuma-alueelta. Se sitten pikkuhiljaa peittää kemiallisesti käsitellyn sedimentin, ja rehevöityminen alkaa vähän niin kuin alusta."

Matalissa järvissä on tyypillistä, että käsittely vaikuttaa viitisen vuotta, syvissä 10–15 vuotta.

"Toki jos ulkoista kuormitusta on paljon, eli järveen valuu jokia tai jopa jätevesiä, käsittely voi olla yhden kesän lysti tai ei onnistu ollenkaan. Sellaisiakin kokemuksia on."

Littoistenjärven hoitokunta on saanut ympäristöministeriöltä rahoituksen uudelle projektille, jossa seurataan järven tilannetta ja mietitään sen uusia parannusmahdollisuuksia.

Littoistenjärven viime vuosikymmenten kehityksestä ja hoidosta on myös juuri valmistunut kansainväliselle tiedeyhteisölle tarkoitettu laaja katsaus, jonka laatijoina ovat Jouko Sarvalan lisäksi hoitokunnan puheenjohtaja Jukka Heikkilä ja ely-keskuksen tutkija Harri Helminen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Littoistenjärven paiseinen kala lähtee tutkimuksiin Eviraan

HS Littoistenjärvestä: Kemiallinen puhdistus kirkasti vettä - helpotti hoitokalastusta

Guaminluhtakana teki saman kuin kaliforniankondori: Palasi hävinneiden lajien joukosta äärimmäisen uhanalaisiin