Ympäristö

Lukijalta: "Oma napa ja raha ratkaisevat, kun halpa kivihiili lämmittää rikasta pääkaupunkiamme"

”Hiilidioksidipitoisuuden lisääntymisestä liittyy 90 prosenttia fossiilienergian käyttöön ja 10 prosenttia metsän hävittämiseen."
Kari Salonen
"Ehkäpä joku fiksu tutkija osaisi laskea, montako puuta Saharaan olisi istutettava nielemään ne hiilidioksidimolekyylit, joita Hanasaarien ja Salmisaaren voimalat päästävät polttelemalla ikiaikaisia metsiä."

”Lehmä on sittenkin pieni pahis”, kirjoitti äskettäin Maaseudun Tulevaisuus pääkirjoituksessaan.

Muistui mieleen opiskeluaika, jolloin Porthania 4:n suuresta luentosalista oli kiva mennä tankkaamaan viereiseen ruokalaan. Sieltä sai monipuolista sekaravintoa vatsalle ja aivoille. Kasvulle ja kehitykselle tärkeitä proteiineja liha- ja maitotuotteista sai fuksikin vapaasti valita. Rajoituksia asetti vain lompakko. Nyt rajoituksia akateemiselle vapaudelle asettaa Unicafe.

Terveys ja ilmastonsuojelu ovat tärkeitä asioita, mutta tekeekö ruokala myös politiikkaa yliopiston siivellä?

Ylioppilaslehden päätoimittajan, Arvo Salon, tunnettu slogan 60 vuotta sitten oli: "Tapa talonpoika päivässä". Kapakkakeskusteluissa ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” oli tuohon aikaan ainakin Arvon puoluetoverien mielestä hauskaa.

Minä en osannut siitä iloita. Kesäisin ja lomilla sain paiskia maatilan töitä. Juuri siksi en ole koskaan valittanut ruuan hintaa, enkä kadehtinut viljelijöiden saamia tukia. Ne mahdollistavat heille koneiden hankkimisen ja meille halvan ruuan.

Tavallaan halpa maataloustyö on siirtynyt kaupunkeihin. Koneet tehdään sopimuspalkoilla tehtaissa. Viljelijät eivät lakkoile eivätkä voi kieltäytyä ylitöistä, kun oma lehmä sairastuu tai putoaa ojaan. Työ on monipuolista ja täynnä haasteita. Kiitoksen antavat esimerkiksi tyytyväiset lehmät täysihoidostaan. Ehkä siksi nykyiset viljelijät vielä jaksavat reilun viiden euron tuntipalkallaan. Heidän jaksamisestaan ei valtamedia ole kiinnostunut.

Valtava väestön- ja omaisuuden siirto on tapahtunut tosiasia. Työpaikat, kauneimmat asuinpaikat, puhdas luonto, homevapaat koulut, kodit ja jo valmis infrastruktuuri eivät kohtaa. Alueellisen tasa-arvon vaaliminen on jätetty markkinavoimille, joita valtio tukee esimerkiksi lähes 2 100 miljoonan euron asumistuella.

Valtavasta viihdetarjonnasta huolimatta suuri joukko varsinkin kaupungeissa viihtyy huonosti. Raha ei riitä tukemaan esimerkiksi huostaan otettuja lapsia ja huumeongelmaisia. Entä, jos miljoonalla eurolla tuettaisiin etätyötä ja ihmisiä, jotka jättävät asuntonsa tyhjäksi ruuhka-Suomesta ja muuttavat maalle? Saataisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Suhteellisuudentaju on hukassa. Pohjanmaalla tiettävästi lehmiä kutsutaan itikoiksi. Vanha viisaus: ”Häviää kuin itikan tunnettu metaanipitoinen kaasu Saharaan”, lienee unohtunut. Yliopiston läheisen hiilivoimalan päästöt ”häviävät” suoraan ilmakehään. Oma napa ja raha ratkaisevat, kun halpa kivihiili lämmittää rikasta pääkaupunkiamme.

Maalaisjärjelle ja suhteellisuuden tajulle antaa Maaseudun Tulevaisuus onneksi tilaa.

Muun muassa Petteri Taalas kirjoittaa: ”Hiilidioksidipitoisuuden lisääntymisestä liittyy 90 prosenttia fossiilienergian käyttöön ja 10 prosenttia metsän hävittämiseen." Lehdessä oli myös artikkeli: ”Turvepellot mittaavat, kuinka fiksu yhteiskunta on”.

Ehkäpä joku fiksu tutkija osaisi laskea, montako puuta Saharaan olisi istutettava nielemään ne hiilidioksidimolekyylit, joita Hanasaarien ja Salmisaaren voimalat päästävät polttelemalla ikiaikaisia metsiä. Hanasaari ja Salmisaari ovat tosin vain ”pieniä pahiksia” globaalisti.

Päättäjien suhteellisuudentajua, fiksuutta, halua todelliseen ilmaston suojeluun, kansalaisten liikkumistarvetta ja tasa-arvoa mitataan pian, kun aloite lentoverosta tulee eduskunnan ratkaistavaksi. Toivottavasti päättäjien joukossa tyhmyys ei tiivisty.

Tiedon puute ja itsekkyys ovat todellisia demokratian uhkia nykymaailmassa.

Matti Martikainen

Kerimäki

Kaikki MT:n mielipidekirjoitukset

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Onko ”talonpoika” vielä käypä sana?

Markkinakatsaus: Maidon tuottajahinta ylitti 40 sentin rajan ensi kertaa lähes viiden vuoden tauon jälkeen

Suhteellisuudentaju on hukassa