Ympäristö

Hylkeen suolista takki, hirven kopukasta nappi ja kuhasta koru

Eläinten nahkoja parkitaan luonnonmukaisesti virtsalla, puiden kuorilla sekä kasveilla. Punatukkaisen poikalapsen pissan kerrotaan olevan parasta.
Jaana Kankaanpää
Kuhan, kirjolohen, hauen ja suutarin nahkoja Axxell Brusabyn kansanopistolinjalla Kemiössä.

Suomen kalalajit antavat huikean mahdollisuuden käyttää niiden nahkoja käsitöissä.

Perinnenahkuri Hanna Nore kertoo, että kaikki kalat soveltuvat parkittaviksi, kokoon katsomatta.

"Raakamateriaalina kalanahka on herkkä. Kylmäketjun pitää olla saumaton ja käsittelyn maltillista sekä pesulämpötilojen alhaisia", Nore kuvailee.

Hän lisää, että oikein parkittuna kalanahan ominainen sitkeys pääsee oikeuksiinsa.

"Varsinkin mateella vetolujuus on hurjan korkea! Siksi made käy rasituksen alaiseen käyttöön, kuten vöiksi, remmeiksi ja laukun hihnoiksi."

"Kuha taas on kauniskuvioinen, rakenteeltaan varsin siro kala. Se soveltuu muun muassa laukkujen kanteen upotekoristeeksi tai korujen päällystysmateriaaliksi."

Kuusta, kanervaa ja suopursua...

Vuosien mittaan Nore on kerännyt valtavasti tietoa perinteisistä ja luonnonmukaisista nahankäsittelymenetelmistä. Tietoaan hän jakaa opettamalla Axxell Brusabyn kansanopistolinjalla Kemiössä.

Noren mukaan kalannahalle soveltuvat perinteisistä tekniikoista rasva-, kasvi-, virtsa- ja mineraaliparkit.

"Vetolujuudeltaan kestävintä kalan nahkaa syntyy kasviparkilla. Tällöin raakatyöstetty, pesty kala ui parkkiliemissä kolmesta viiteen viikkoa."

Tanniinista parkkilientä saadaan keittämällä esimerkiksi eri puulajien kuorta.

"Prosessin aikana kala syö itsensä kylläiseksi tanniinista ja kuidut täyttyvät. Tapahtuu parkkiintuminen."

Kasviparkintaan voidaan käyttää kaikkia niitä kasveja ja puulajeja, jotka sisältävät tanniinia.

"Sellaisia ovat muun muassa kuusi, paju, leppä, kanerva, suopursu ja koivu. Tanniinipitoisuus voidaan testata ph-paperilla tai kielellä maistelemalla."

Poikalapsen pissa parasta

Noren mukaan virtsalla parkitseminen on monimutkaisempaa.

"Siihen käytetään ihmisen virtsaa. Kerrotaan, että alle kolmevuotiaan punatukkaisen poikalapsen virtsa olisi sitä parhainta", Nore kertoo hymyillen.

Mukaan liemeen laitetaan myös ripaus mäntysuopaa sekä oliiviöljyä.

"Kalat upotetaan seokseen. Prosessi kestää 12–18 tuntia, ja sen aikana seoksen pitää olla lämpimässä ja nahkojen jatkuvassa liikkeessä."

"Lopuksi tulee pesu, rasvaus sekä itse pehmitys."

Suolista takki, sorkista nappi

Nore kertoo, että grönlantilaiset parkitsevat jopa hylkeen suolia. He tekevät niistä takkeja, jotka pitävät vettä todella hyvin.

Noren mielestä jo kuolleen eläimen käyttäminen kaikkinensa, mahdollisimman tarkkaan hyödyntäen on eläimen arvostamista.

"Ei eläimen nahka kuulu tunkiolle tai metsään kuoppaan.”

Nore kertoo esimerkkinä, että hirven akillesjänteestä syntyy jännelankaa

”Hirven sorkatkin voi ottaa talteen, keittää ja prässätä levyksi. Kuviosahalla siitä saa vaikkapa korvakoruja tai napit nahkatakkiin.”

Axxell Brusabyn eri nahka- ja luulinjojen yhteisnäyttely Teijon Masuunilla la–su klo 11–16 aina 15.5 asti, Telakkatie 17, 25570 Teijo. Näyttelyn avajaiset perjantaina 15.4 klo 18–20. Näyttelyllä on Facebook-sivut Sarvista sorkkiin.

Lue myös:

Karvakorvat saavat näppärissä käsissä uuden elämän.

Supikoiran turkki on aliarvostettu – pörheä karva luo hyvän ilmavaipan.

Lue lisää

Katso eräohjelmasta miten sujuu pienten hirvieläinten jousimetsästys sekä puupassista että maan pinnalta

Katso jahtivideo: Tunisiassa villisikojen ajometsästyksellä on pitkät perinteet

Katso eräohjelma: "Aikoinaan ei riistaa ruokittu ollenkaan, sitten houkutteluruokittiin ja nykyään vähempikin riittäisi"

Katso vinkit herkullisen kyyhkyaterian valmistukseen – folion sisään lihoja ei pidä kietoa paistamisen jälkeen