MTK:n 100-vuotisjuhlan avaavassa valotaideteoksessa pohditaan maaperän ja ihmisten välistä kytköstä

Maaperän lisäksi Maa jalkojemme alla -teokseen on tuotu muun muassa ihmishahmo ja sanataidetta. Kuva: Teemu Lehmusruusu

Kuva: Markku Vuorikari

Teemu Lehmusruusun mielestä usein unohdetaan, mistä tulevat rakennuspalikat nykyteknologiaankin – maaperästä. Kuva: Kari Salonen

Koli on ollut aikoinaan Himalajan korkuinen. Maaperä elää ja muuttuu koko ajan.

Tällaisia miettii media- ja installaatiotaiteilija Teemu Lehmusruusu. Hänen valotaideteoksensa Maa jalkojemme alla julkistetaan MTK 100 -juhlavuoden avajaisissa tänään.

"Haluan tutkia meidän itsestään selvää arkiolettamustamme maanpinnasta", Lehmusruusu kertoo.

Kun saapuu hänen työtilaansa, ei siveltimiä ja pensseleitä näy missään. Studiossa on valoja, kameroita ja tekniikkaa. Perällä kököttää pieni puutyöpaja sahoineen kaikkineen.

Hän työskentelee esimerkiksi liikkuvan kuvan ja veistostekniikoiden parissa.

Lehmusruusua on viime aikoina työllistänyt kaksi MTK:n kanssa yhteistyössä tehtyä videotaideteosta. Maa jalkojemme alla kuuluu osaksi 5.1. alkavaa Lux Helsinki -valofestivaalia.

Installaatio koostuu kuusi metriä leveästä panoraamamuotoisesta ulkoled-paneelista ja sen ympärille installoiduista ohjelmoiduista valoista.

Samaan aikaan kuullaan näyttelijä Anna Kallion lausumia runoja Pauliina Haasjoen runokokoelmasta Planeetta, sekä äänitaiteilija Melike Ceylanin toteuttama äänimaisema.

"Oikeastaan kaikki meidän elämän rakennuspalikat tulevat maaperästä. Se on sellainen, mikä helposti alkaa pikkuhiljaa unohtumaan tällaisessa verkkoviestinnän ja virtuaalitodellisuuden maailmassa", hän pohtii.

"Jotenkin aletaan mieltää nykyaikaa aineettomammaksi, reaaliaikaiseksi ja paikattomaksi. Kuitenkin kaikki nämä teknologiat perustavat maan mineraaleihin ja metalleihin."

Maaperä on ollut keskeinen teema Lehmusruusun viimeaikaisessa tuotannossa.

"Minua kiinnostaa, miten kuvaamme luonnonilmiöitä ja miten dokumentoimme planeettaa, jolla elämme."

Planeetta vilahtelee Lehmusruusun puheessa tiheään.

Hän onkin tyytyväinen siihen, että kun aikaisemmin planeetasta puhuminen toi mieleen lähinnä tieteiselokuvat, niin nykyään planeetta on kotiutunut jo osaksi arkikeskusteluja.

"Koska meidän ongelmat ja mahdollisuudet ovat planeetan kokoisia."

Tiede hoitaa oman hommansa maapallon tutkimuksessa, mutta kenttään jää silti suuri aukko, jota tiede ei pysty selvittämään.

"Taiteella voi olla kokemuksellisempi rooli tutkia maailmaa. Siinä ei olla sidoksissa tiettyyn totuuteen tai viestiin, vaan ilmiöitä voi lähestyä ennakkoluulottomasti."

Tähän liittyy myös se, kuinka Lehmusruusu itse päätyi taiteen pariin. Hän opiskeli aiemmin maailmanpolitiikkaa valtiotieteellisessä kandidaatiksi asti, mutta vaihtoi sitten alaa.

Hänelle tuli tarve tutkia maailmaa omista kokemuksista käsin, omakohtaisemmin.

Lehmusruusulle taide on ennen kaikkea sellaisten olosuhteiden ja tilanteiden luomista, joissa voi tapahtua mitä vain – kukaan ei päätä katsojan puolesta tulkintaa.

Sitä myös hänen valotaideteoksen katsojat voivat tehdä. Hänen tavoitteenaan on luoda sellainen hetki tai tilanne, jossa voi tutkiskella omaa suhtautumistaan maaperään ja planeettaan ja löytää niistä uusia puolia.

"Ja ehkä samaistua omalla tavallaan elinympäristöönsä, hän pohtii. "Se mikä minua pohjimmiltaan kiinnostaa on, millä tavalla voidaan luoda empaattinen suhde maailmaan."

Katso video valoteoksesta avajaisista

Korjattu klo 7:44: MTK 100 -juhlavuoden avajaiset ovat tänään, ei huomenna.