Ihmiset & kulttuuri

Sademetsien tuntija vetää nyt kotimaista luonnontutkimusta - mato-onki silti "pikkaisen vieras"

Ihmiset & kulttuuri 18.07.2017

Ilari E. Sääksjärvi on käynyt Amazonian sademetsässä 30 kertaa. Nyt hän johtaa Turun yliopiston uutta Elonkirjo-yksikköä.


Jaana Kankaanpää
Biologi Ilari E. Sääksjärvi on viimeksi harrastanut kalastusta pikkupoikana, silloinkin Kailon saarella Naantalissa. Hän on tosin kokeillut kalastusta myös Amazoniaan tekemillään tutkimusretkillä paikallisten oppaiden kanssa.

Koho on ollut vedessä vain kaksi minuuttia, kun se nykii ensimmäisen kerran.

Saavutus on huomattava, sillä onkea pitelevä biologi Ilari E. Sääksjärvi, 40, on vahvasti epäillyt kalastustaitojaan. Hän on viimeksi harrastanut onkimista kouluikäisenä poikana.

"Mulle saa ihan oikeasti nauraa. On tämä pikkaisen vierasta puuhaa", hän kommentoi matopurkkia avatessa.

Biologilla on tosin kotikenttäetu. Olemme kalassa Naantalin keskustan edustalla Kailon saarella, joka on hänen lapsuudenmaisemaansa. Nykyään saari tunnetaan siellä sijaitsevasta Muumimaailmasta, mutta Sääksjärven nuoruudessa tilanne oli eri.

"Harrastin pikkupoikana lintuja, perhosia ja ötököitä, ja tämä oli silloin hyvä retkeilypaikka."

Ehkä pikkusaari suosii kasvattiaan. Biologi kiskaisee siiman innostuneesti ylös ranta-aallokosta.

Koukkuun on tarttunut levää. Väärä hälytys.

Vaikka meri ei suo antejaan, Sääksjärvi osaa nauttia Kailon saaren tunnelmasta. Hän asuu saaren lähellä entisessä lapsuudenkodissaan ja käy perheensä kanssa alueella usein ulkoilemassa – eikä vain Muumimaailman takia.

"Luonto merkitsee minulle paljon, niin työssä kuin vapaa-ajalla. Olen yrittänyt omille lapsillekin luoda arvostusta luontoon. Kun avaamme kotioven, meillä on mahdollisuus nauttia hienosta puhtaasta suomalaisesta luonnosta."

Naantali ei ole ollut Sääksjärven koko elämänpiiri. Nuorena hänen tiensä vei Turun yliopistoon opiskelemaan biologiaa ja sitä kautta tutkimusretkille Etelä-Amerikkaan. Tutkijana hän on erikoistunut Amazonian sademetsän loishyönteisiin.

"Mulla oli se ötökkäharrastus ja haaveet sademetsätutkimuksesta, tällainen pikkupoikamainen tutkimusmatkailijan haave", hän selittää ammatinvalintaansa.

Sääksjärven päätutkimusalue on ollut Perussa lähellä Andeja. Siellä vuoristo ja viidakko vaikuttavat toistensa luontotyyppeihin vahvasti.

"Luonnon monimuotoisuuden huippulukemat tiivistyvät sille alueelle", tutkija innostuu.

Tähän mennessä naantalilaisbiologi on tehnyt Amazoniaan 30 tutkimusretkeä. Yhteensä hän arvioi viettäneensä sademetsässä kaksi vuotta muutaman viikon erissä, ja löytäneensä retkillä satoja tieteelle tuntemattomia eläinlajeja.

"Puhun aina tutkimusretkistä", Sääksjärvi huomauttaa. "Tutkimusmatkat olivat niitä 1900-luvun alkuun jääneitä juttuja hurjissa olosuhteissa. Nykyään liikkuminen on aika helppoa."

Retkissä ei ole kysymys pelkästään viidakossa rämpimisestä, vaan ne sisältävät paljon organisointia. Lisäksi tutkijat tapaavat paikallisia kollegoitaan, vertailevat tutkimusmenetelmiä ja antavat opetusta sikäläisille opiskelijoille.

Tieteenteosta puhuminen ei ole naantalilaisbiologille vierasta Suomessakaan. Sääksjärvi palkittiin viisi vuotta sitten Vuoden tieteentekijänä, mitä perusteltiin itse tutkimuksen lisäksi sen kattavalla esittelyllä julkisuudessa.

"Koska tutkimusta tehdään veronmaksajien rahoilla, koen velvollisuudeksi selittää ja kertoa työstäni."

Asioita selittäessään biologi pääsee testaamaan, miten hyvin hän tutkimusalansa ymmärtää. Sääksjärvi pitää erityisesti kerhoissa, kouluissa ja päiväkodeissa puhumisesta. Lapsille esiintyessä tieteellisen jargonin taakse voi piiloutua vielä vähemmän kuin aikuisyleisön edessä.

Työtä esitellessä tärkeitä eivät ole yksittäiset pistiäiset, vaan se, mitä niiden löytyminen merkitsee.

"Puhun hyvin paljon maapallon tuntemattomuudesta. Tunnemme luonnon monimuotoisen hirvittävän huonosti."

Tutkija korostaa, että myös Suomen ulkopuolella tapahtuva tutkimus kannattaa. Esimerkiksi loispistiäisten myrkyillä on iso potentiaali lääketieteessä.

Suoran hyödyn lisäksi hän pitää tärkeänä, että luonnon toimintaa ymmärretään mahdollisimman paljon. Pienet muutokset voivat saada aikaan kauaskantoisia seurauksia.

"Kun jotkut lajit häviävät, ne vetävät toisia lajeja mukanaan. Se on aika pelottavaa."

Eteläamerikkalaisen sademetsän lisäksi Sääksjärvi on paljon tekemisissä myös suomalaisen luonnon kanssa. Hän toimii Turun yliopistoon tämän vuoden alussa perustetun biodiversiteettiyksikön eli Elonkirjon johtajana.

Yksikköön kuuluvat tutkimusasemat Kevolla ja Seilissä, kaksi museota ja kasvitieteellinen puutarha Turussa sekä koko maan siitepölyennusteet laativa aerobiologian yksikkö.

Sekalaiselta vaikuttavasta kokonaisuudesta huolimatta niissä kaikissa tutkitaan Sääksjärven mukaan samoja asioita: luonnon monimuotoisuutta ja sen suojelua.

Myös Elonkirjossa tärkeään rooliin on nostettu tieteen yleistajuistaminen, jonka suhteen tutkimusjohtaja lupaa uusia avauksia syksyllä.

"Valtaosa tutkimuksestamme liittyy Suomeen. Siinä on isoja tutkimusaiheita, jotka koskettavat kaikkia suomalaisia, kuten Itämeren tila tai ilmastonmuutoksen vaikutus lajistoon."

Sääksjärvi uskoo, että kuusi toimipaikkaa ovat vahvempia yhdessä kuin erillään.

"Haemme uusia tutkimusavauksia muiden tieteenalojen kanssa. Oikeustieteilijöiden kanssa meillä on ollut jo eläinten parviälyyn liittyvä tutkimushanke, jossa mietimme, miten parviälymalleja voitaisiin soveltaa liikemaailman puolella. Siinä oli mukana juristeja, viestintäammattilaisia, insinöörejä ja biologeja."

Puolivälissä haastattelua vaihdamme onkipaikkaa, sillä Kailon saaren tuulinen pohjoisranta on tuntunut levottomalta miljööltä. Jatkamme keskustelua ja onkimista suojaisammalla paikalla.

Siirtyminen kivenheiton verran kannattaa. Neljänkymmenen minuutin yrittämisen jälkeen koho alkaa jälleen painua pinnan alle.

Samalla lajintunnistuspaineet kasvavat. Trooppiselle biologille kotimainen vesistö ei ole ehkä ydinosaamisaluetta. Tunnistaisiko hän merestä mahdollisesti nousevan saaliin?

"Suurin piirtein uskon, että sen tunnistaisin", Sääksjärvi naurahtaa.

Tällä kertaa vedestä ei nouse levää vaan hartaasti odotettu kala. Vaan mikä laji sätkii siiman päässä?

"Eikös tämä nyt särki ole", biologi aprikoi.

Havainto vahvistetaan, ja särkioletettu pääsee onginnan päätteeksi takaisin mereen. Onkimis- ja haastatteluaikaa on varattu tunti, mutta Sääksjärvi tuntuu yhteen onnistumiseen.

Kailon saarelta poistuessa tutkija kokee saaneensa saaliiksi jotain kaloja tärkeämpää, nimittäin mahdollisen uuden harrastuksen.

"Todennäköisesti hankin nyt ongen. Lasten kanssa on hyvä olla jotain tekemistä, ja tuo on älyttömän kivaa puuhaa, vaikka kalaa ei tulisikaan."

Maaseudun Tulevaisuuden Ongella-kesäsarjassa käydään heinä- ja elokuun ajan kalassa kiinnostavien suomalaisten kanssa. Haastateltavat narraavat kaloja tunnin ajan mato-ongella.

Lue myös:

Kuusamossa tehdään uistimia, joita Kekkonenkin käytti

Aiheeseen liittyvät artikkelit