Paras perintöni: Keittokapusta ja puulusikka
Perintöesineen ei tarvitse olla rahallisesti arvokas ollakseen tärkeä.
Tyyne Karppinen on ajatellut antavansa varpajaislahjaksi saamansa puukapustan muistoksi pojalleen. Kuva: Tyyne KarppinenNaapurin varpajaislahja
"Nuorin lapsemme, poika, syntyi vuonna 1987, ja naapurin isäntä kysyi mitä voisi antaa varpajaislahjaksi.
Sanoin että, "entäs jos vuolisit jotain puusta, kun olet käsistäsi taitava". Hän päätti vuoleksia keittokapustan. Mukanaan he toivat myös täytekakun, siis rotinakakun, kuten täälläpäin on tapana.
Tämä kapusta on ollut käytössä koko tämän 30 vuotta. Siitä on vähän vuoltu laitoja, kun se on rispaantunut.
Pojalla on jo oma perhe ja olen ajatellut antaa tämän hänelle muistoksi ja perinnöksi."
Tyyne Karppinen
Isotätini puulusikka
"Ei perinnön tai perintöesineen tarvitse olla rahallisesti arvokas. Pitäessäni pientä puulusikkaa kädessäni muistan aina isotätini, joka sillä lusikalla laittoi kahviinsa suolaa – kuten ennen vanhaan oli tapana.
Hänellä oli varastossa myös monia tarinoita. Vahinko vain, ettei niitä tullut pantua paperille, siinä olisi ollut sitä henkistäkin perintöä."
Leena Niemeläinen
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
