Maatalous

Useimmiten maatilan sukupolvenvaihdos sujuu sulassa sovussa – suunnitteluun kannattaa varata vuosi

Maatalous 07.10.2017

Pro Agrian asiantuntija ei ole kuullut, että naisia sorsittaisiin spv-neuvotteluissa. "Monesti nohevimmat jatkajat ovat tyttöjä."


Jaana Kankaanpää
Valtaosa maatiloista turvautuu asiantuntijan apuun sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa. Kuvan tila ei liity juttuun.
Valtaosa maatiloista turvautuu asiantuntijan apuun sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa. Kuvan tila ei liity juttuun.
Jukka Pasonen
Sukupolvenvaihdosten määrä, luopujien keski-ikä ja jatkajien keski-ikä viimeisen 20 vuoden ajalta.
Sukupolvenvaihdosten määrä, luopujien keski-ikä ja jatkajien keski-ikä viimeisen 20 vuoden ajalta.

Maatilojen sukupolvenvaihdosten asiantuntija Matti Lyömiö Etelä-Savon Pro Agriasta on työssään huomannut, että useimmiten neuvottelujen osapuolet ovat liikkeellä rakentavalla asenteella. Hän pitää MT:n lukijoiden lähettämiä kauhukokemuksia erittäin harvinaisina.

Lyömiö on neuvonut tiloja vaihdoksissa neljännesvuosisadan ajan

"Kertaalleen vain olen törmännyt tapaukseen, jossa vanhemmat koettivat vedättää jatkajaa."

Myöskään eri puolilla Suomea työskentelevät kollegat eivät ole raportoineet kiusaamistapauksista.

Erityisen huolestuttavana hän pitää lukijan kertomaa tapausta, jossa tyttöä ei ole pidetty kelvollisena jatkajana.

"En ole kuullut, että tyttöjä jotenkin sorsittaisiin tässä asiassa. Monesti nohevimmat jatkajat ovat tyttöjä", Lyömiö toteaa.

Kauppahinnasta päästään Lyömiön mukaan yleensä suhteellisen helposti sopuun. Neuvotteluissa huomioidaan, että myyjälle täytyy turvata tietty elintaso ja asunto vaihdoksen jälkeen. Joskus tila vaihtaa omistajaa lahjoituksena.

Noin yhdessä tapauksessa kahdestakymmenestä jatkajan sisarukset kokevat jäävänsä huonompaan asemaan. Katkeruuden välttämiseksi sisarukset pitäisi ottaa suunnitteluun mukaan ja huomioida heidät jollain rahasummalla.

Suurimmat vaikeudet vältetään, kun sukupolvenvaihdoksessa turvaudutaan asiantuntijan apuun. Lyömiön mukaan harva onneksi lähtee ajamaan prosessia itsekseen.

Lyömiön ohjeistamissa tapauksissa sukupolvenvaihdos on tehty lyhimmillään tunnissa ja pisimmillään 18 vuodessa. Keskimäärin suunnitteluun kannattaa varata vuosi. Kiirehtimällä kerjätään vain vaikeuksia.

Viestikapulaa vaihdetaan tiloilla nykyään yhä aiemmin.

"Nytkin pöydällä on useampi suunnitelma, joissa luopujat ovat 50-vuotiaita."

Lyömiön mielestä on hyvä, että nuoret saadaan jo päälle parikymppisinä mukaan, jolloin on intoa ja rohkeutta lähteä kehittämään tilaa. Asetelma tosin vaatii, että nuorilla on halua tehdä yhteistyössä vanhempien kanssa, jotka usein luovuttavat loppuosan tilasta vasta tullessaan eläkeikään.

Luopuminen osoittautuu joskus vanhemmille yllättävän vaikeaksi. Vaikka mieltä kaihertaisi, jatkajan intoa ei saisi lytätä. Lyömiön mukaan ongelma voi piillä asenteessakin.

"Luopujat eivät kenties ole arvostaneet omaa työtään, mikä sitten heijastuu kokonaisuuteen. Luopujien tulisi olla ylpeitä, että joku lähtee jatkamaan heidän arvokasta työtään."

Sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa painotetaan, että peli on kerrasta poikki.

"Kun on nimet paperissa, tila on jatkajien. Siitä pitää väistyä."

Lyömiön kokemuksen mukaan usein paras ratkaisu on, että luopujat muuttavat tilalta pois.

Lue myös: Lukijoilla karskeja kokemuksia maatilan sukupolvenvaihdoksesta – "Miksi halutaan ryöstää oma lapsi?"

Aiheeseen liittyvät artikkelit