Alkukesän hallayöt kurittavat kuusentaimia – taitava metsänomistaja suojaa taimiaan verhopuustolla

Halla on vienyt tältä taimelta latvan, Matti Äijö näyttää. Alle metriset kuuset ovat altteimpia hallavahingoille ja ne saattavat juroa vuosia kääpiökokoisina, jos pakkanen vahingoittaa niitä peräkkäisinä vuosina. Kuva: Rami Marjamäki

Alavilla mailla hallanvaara, kuuluu tähän vuodenaikaan usein meteorologin varoitus säätiedotuksessa. Tässä kohdassa kuusentaimikoiden omistajien kannattaa höristää korviaan ja muistella, onko kuusta tullut viime aikoina istutettua notkelmiin. Vielä kesälläkin lämpötila voi pudota pakkasen puolelle alavilla paikoilla ja nitistää puiden uusimman vuosikasvun.

Tämän kevään ja kesän halloilta ei taimia voi suojata, mutta vahinkoalttiilla kasvupaikalla tulevien vuosien tuhoja voi koettaa ennaltaehkäistä. Näin tekee Pirkanmaan Ikaalisissa metsää omistava metsäneuvoja Matti Äijö, jonka ostamalla metsäpalstalla halla on tehnyt taimikossa tuhojaan useana vuonna peräkkäin. Hän kasvattaa hallan kiusaamien kuusten sekaan suojaavaa verhopuustoa.

"Teen taimikossa reikäperkausta. Otan lehtipuut noin metrin säteeltä kuusentaimen ympäriltä pois ja jätän pikkuisen etukasvuisempaa lehtipuuta kasvamaan."

Verhopuuston kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei se piiskaa kuusenlatvoja pilalle tai pääse kasvamaan liian järeäksi. Kun kuuset ovat 2–3 metrin korkuisia, halla ei niihin enää yletä. Tuolloin on aika raivata verhopuut pois.

"Lehtipuut on raivattava ajoissa pois. Silloin ne eivät ehdi haitata kuusten kasvua ja ne voi kaataa vielä raivaussahalla – ei tarvitse koneilla mennä korjaamaan."

Kuusten kasvatus koivikon alla on vanha keino ja myös luonnostaan monilla paikoilla koivikoiden alle syntyy kuusen taimikko. Nykyään kuusta istutetaan valtavasti melkein kaikenlaisille kasvupaikoille, ja yhä harvemmassa ovat ne metsänomistajat, jotka tuntevat palstojensa hallanarkuutta.

"Osaaminen kasvupaikkojen suhteen on vähentynyt. Ennen sellaiset tiedot kulkivat perimätietoina ja luontoa piti tuntea", Äijö sanoo.

Hän muistuttaa, että kuusta joudutaan istuttamaan hallanaroille paikoille myös hirvituhojen vuoksi. Tällainen tilanne on hänen omassa metsässään.

"Hirvien vuoksi mänty on täysin poissuljettu vaihtoehto. Olen jättänyt kasvamaan kaikki luontaisesti syntyneet männyt, mutta vain hyvin pieni prosentti niistä on selvinnyt."

Mänty kestää hallaa selvästi paremmin kuin kuusi.

Hallan aiheuttama tuho on helppo havainnoida muutaman päivän kuluttua pakkasyöstä.

"Tuho kohdistuu kasvukauden oksankärkiin ja latvaan. Ne ovat lerpallaan ja tummuneita."

Myöhemmin paleltuneet vuosikasvut erottuvat kellastuneina. Jos hallatuho tulee keväällä, puu kiirehtii kasvattamaan uuden latvan tai useampia sellaisia. Juhannuksen aikana puraiseva pakkanen vie koko vuoden kasvun, kun puu ei ehdi enää kasvattaa uutta latvaa. Seuraava mahdollisuus kasvuun on seuraavana keväänä, ja jos halla silloinkin yllättää, puusta tulee vähitellen pensasmainen ja kitukasvuinen.

Pensasmaisen ja monilatvaisen puun voi Äijön mukaan helposti sekoittaa boorin puutteesta kärsivään kuuseen.

"Mutta hallatuho kohdistuu yksinomaan kasvukauden uusiin vuosikasvuihin. Boorin puutetta on tyypillisesti vanhojen metsäpeltojen kuusissa."

Monilatvaisuus heikentää tulevan tukin laatua, mutta Äijö ei aio ryhtyä poistamaan vaurioituneista puista kilpailevia latvoja.

"Yksi kilpailevista latvoista ottaa lopulta voiton ja muut jäävät poikaoksiksi. Runkovika on tulevaisuudessa pieni lumppi, joka pitää ottaa pois, mutta jos leikkaamisella aiheuttaa lahon, koko puu on pilalla."

Lue myös: Asiantuntija huolissaan kuusibuumista – "Hirvituhoja käytetään liikaa valintaperusteena"