Versosurma kurittaa männiköitä Pohjois-Suomessa – pahimmillaan sienitauti voi tappaa kokonaisia metsiköitä pystyyn

”Sieni on levinnyt talven aikana uusissa versoissa ja se näyttää levinneen myös vanhempiin versoihin. Ruskeiksi muuttuneet versot eivät enää kasva”, metsäntutkija Risto Jalkanen kertoo. Kuva: Kari Lindholm

Pohjoissuomalaisten mäntyjen oksien kärjissä ja latvuksissa näkyy poikkeuksellisen paljon kuolleita neulasia tänä kesänä.

”Kyseessä on männyissä ja toisinaan myös kuusissa esiintyvä männynversosurma, joka aiheuttaa lievimmillään kasvutappioita, mutta pahimmissa tapauksissa voi tappaa pystyyn kokonaisia metsiköitä”, metsäntutkija Risto Jalkanen Rovaniemeltä kertoo.

Metsikön sisällä, jossa latvukset ovat pienempiä ja valoa on vähemmän, tauti usein aiheuttaa pahempaa jälkeä kuin reunametsissä.

”On suuri riski sille, että puita kuolee, jos latvuksista on menetetty 90 prosenttia.”

Mäntymetsissä parhaillaan näkyvät tuhot ovat peräisin viime kesänä tapahtuneesta tartunnasta. Elokuussa alkoi viiden viikon sadejakso, jonka seurauksena metsät eivät kuivuneet lainkaan.

Kun tautia aiheuttavaa surmakkasientä oli tarjolla runsaasti, se pääsi tunkeutumaan neulasten kautta männyn silmuihin ja jälteen.

”Sieni on levinnyt talven aikana uusissa versoissa ja se näyttää levinneen myös vanhempiin versoihin. Ruskeiksi muuttuneet versot eivät enää kasva.”

Männynversosurmaa on tänä kesänä havaittu Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa, Länsi-Lapissa ja Ruotsin Norrbottenissa. Etelä- ja Keski-Suomessa tautia ei ole havaittu. Versosurmaa on ollut poikkeuksellisen runsaasti myös taimituotannon riesana Pohjois-Suomessa.

Jalkasen mukaan männynversosurma on yleismaailmallinen metsätauti ja samalla eräs vanhimmista metsäntutkimuksessa seuratuista sienitaudeista. Siitä tunnetaan kaksi tyyppiä, joista toinen vaurioittaa pelkästään taimia toisen iskiessä kaiken kokoisiin puihin.

Tämän kesän epidemiassa kysymyksessä on taudin jälkimmäinen tyyppi, eikä sitä ole havaittu taimikoissa merkittävästi. Männynversosurmaa esiintyy etenkin ylitiheissä männiköissä, joissa kosteus viihtyy sadekesinä.

”Metsän harventaminen suositeltuun kasvatustiheyteen on paras tapa välttyä taudilta”, Jalkanen huomauttaa.

Versosurmaa on havaittu Pohjois-Suomen metsissä yhtä runsaasti viimeksi 1980-luvulla. Jalkanen kertoo, että tauti ponnahti parrasvaloihin 1980-luvun lopulla Sallassa, jossa se aiheutti laajoja metsätuhoja.

”Aluksi luultiin, että tuhojen aiheuttajana olisivat Sallan lähellä sijainneiden Kuolan metallisulatoiden päästöt. Sitten saatiin selville, että kyseessä olikin männynversosurma. Tautia oli alueella jo ennen sulatoita.”