Ruoka on välttämätöntä, siispä en halua maksaa siitä mitään
Henrik Schäfer: Kun lomailija laittelee kesäpaikkansa puutarhaa, euro voi olla löysässä.Kauppa se on joka kannattaa. Kaupankäynnissä on myös älyttömiä piirteitä.
Kaupassa tuijotetaan hintaa. Tarjoussenttien perässä kävellään kaupasta toiseen. Näin on varsinkin sellaisten tylsien asioiden kanssa, joita on ostettava jatkuvasti ja välttämättä. Ennen muuta arkiruoka ei saisi maksaa mitään.
Kun samat, tarkat ihmiset pönkittävät itsetuntoaan, tekevät vaikutusta muihin tai ovat muuten hövelillä päällä, rahan kanssa ei enää olekaan niin nuukaa.
Saman piirteen huomaan itsessänikin. Ja toki tämä on huomattu monella maatilallakin: tylsän, kitsaasti hinnoitellun ruuan sijaan ja sen ohella myydään siksi jotakin muuta.
Jos vain luonne sallii kaupankäynnin, mahdollisuuksia on monia.
Matkailutila myy elämyksiä.
Luomutila myy parempaa maailmaa ja terveyspelkojen hälventämistä.
Suoramyyntitila myy tarinaansa.
Biolan osaa myydä lantaa lifestyle-tuotteena. Mun pensaille kelpaa vain paras!
En ole kuitenkaan vielä havainnut mustaa kultaa kunnolla tuotteistetun suoramyynnissä.
Kun lomailija laittelee kesäpaikkansa puutarhaa, euro voi olla löysässä. Kysyntää on vieläpä keskellä maaseutua, lähellä tuottajaa. Siitä vain sonta siisteihin rasioihin ja mökkiläisiltä rahat pois, itsepoimijoille pieni alennus.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

