Myrskylän brändiperuna viimeistelee sadan euron illallisen

Peter Holmberg ja Aira Sevón panivat tänä vuonna maahan 13:ta eri perunaa. Sertifioituja lajikkeita Sevón on tuonut Suomeen kymmeniä. Kuva: Sanne Katainen

Gobbas Gårdin tämän syksyn satoa: etualalla halkaistuna Highland burgundy Red ja sen vieressä oikealla Punainen Emma. Päällimmäisenä halkaistuna kullanvaalea Mayan Gold. Ylhäällä oikealla puolikkaina punakuorinen ja vaaleasisuksinen Red Duke of York. Niiden välissä Shetland Black, vaalean sisuksen ja liilan raidan kera. Kuva: Sanne Katainen

"Tämä ei ole jokamiehen hommaa, eivätkä nämä joka jannun perunoita", toteaa Aira Sevón, kun hänen miehensä Peter Holmberg iskee kuokan peltoon Myrskylän Gobbas Gårdissa.

Ensimmäisestä vaosta paljastuu Shetland Blackia, nimensä mukaisesti mustanpuhuvaa perunaa, joka pystyy lähes piiloutumaan mullan joukkoon. Perunaa nousee yhdestä varresta vain muutama kappale.

Parin harppauksen päässä kasvaa Mayan Goldia, jonka sisus hehkuu kullankeltaisuutta.

"Tämä laji on hankala, koska se haluaa elää ihan penkin pinnassa, ja siksi sitä on mullattava todella usein", Holmberg kertoo.

Ei siis todellakaan joka jannun perunoita, mutta siksi niin houkuttelevia ravintoloille, jotka korostavat laatua, makua, näköä, erilaisuutta.

Sevón on luonut Suomeen aivan uudenlaista perunakulttuuria. Hän lensi messuille maailmalle ja kaivoi siemenperunakontaktit esiin.

"Minä pienen tilan emäntä roikuin härskisti kiinni heidän takinliepeissään niin kauan, että he tekivät yhteistyösopimuksen."

Kun perunoita alkoi putkahtaa omasta pellosta esiin, Sevón lähti näytepussukoiden kera ravintoloitsijoiden pakeille.

Ensimmäisiä lähestymiskohteita olivat Olo-ravintolassa vaikuttavat Pekka Terävä ja Jari Vesivalo. Heidän lisäkseen Sevón voi helposti luetella parikymmentä muutakin huippukokkia yhteistyökumppaneina.

"Totta kai heitä kiinnosti, koska eihän Suomessa ole ennen tällaisia perunoita ollut."

Sen jälkeen yhteistyötä on pitänyt yllä kolme asiaa: laatu, laatu ja laatu.

Huonoa tavaraa ei voi asiakkaalle viedä.

"Meillä lähestulkoon kaikki perunat menevät kirjaimellisesti minun käsieni kautta tai ainakin Peterin."

Mittaapa Sevón yhdelle asiakkaalle tismalleen tietyn mallisia perunoita senttimetrimitalla.

Tarjonta on luonut kysyntää. Ravintolat ovat intoutuneet tekemään ainoastaan perunaan perustuvia annoksia sekä jälkiruokia.

Huippuravintolat tuovat tätä nykyä yhä enemmän esille raaka-aineiden kotimaista alkuperää.

Helsinkiläisen Olo-ravintola luettelee The Journey -maistelumenun esitteessä asiakkailleen, mistä illallisen ainekset ovat kotoisin.

Vain päivät parhaat raaka-aineet kelpaavat, MIchelin-tähden Olo toteaa.

Olon 14–16 ruokalajin illallinen maksaa rapiat sata euroa, juomien kera hinta kiipeää pitkälti kahden sadan euron tuolle puolen.

Siellä raaka-aineiden joukossa kelpaa kyllä olla mukana.

Lisää huippuravintoloiden raaka-aineiden kotimaisuudesta perjantain 7.10. Maaseudun Tulevaisuudessa.

Lue myös:

"Tuottajat auttoivat meitä lamassa, nyt me tuemme heitä" – tamperelainen huippuravintola maksaa potut pottuina