Suomalaiset naudat eivät syö enää soijaa, ja muillakin kotieläimillä sitä pyritään yhä enemmän korvaamaan kotimaisella valkuaisella

Kuva: Riitta Mustonen

Soija on maailman tunnetuin ja eniten käytetty rehuvalkuaiskasvi. Sillä on kuitenkin huono maine: Soija liitetään sademetsien tuhoutumiseen Etelä-Amerikassa.

Suomen maidontuotannossa päästiin soijasta eroon jo 2017 ja naudanlihantuotannossakin viime vuonna, toimialapäällikkö Pekka Heikkilä Elintarviketeollisuusliitosta kertoo. Monessa muussa maassa soija kuuluu edelleen nautojen ruokavalioon.

Suomalaisilla naudoilla prosessi oli helppo, sillä suurin osa niiden käyttämästä valkuaisesta tulee säilörehusta. Lisänä käytetään rypsi- tai rapsirouhetta, joka sopii suomalaisten tutkimusten mukaan naudoille jopa soijaa paremmin.

Omavaraisuutta soijasta luopuminen ei tarkoita, sillä kotimaan öljykasvituotanto ei riitä nautojen tarpeisiin. Rapsia on pakko tuoda.

Niin sanottujen yksimahaisten eli sikojen ja siipikarjan täydennysvalkuaisen tarve on kasvanut, sillä niiden perusrehun, viljan, valkuaispitoisuus on satojen noustessa laskenut.

Suomeen tuotava rehusoija meneekin yksimahaisille, siipikarjalle noin kaksi kolmannesta ja loppu sioille.

Rehuteollisuus on kiinnostunut korvaamaan tuontisoijaa kotimaisella herneellä ja härkäpavulla. Niiden viljely onkin viime vuosina lisääntynyt reippaasti.

Valkuaisomavaraisuus ei kuitenkaan ole kasvanut, sillä samaan aikaan rypsin ja rapsin viljely on vähentynyt. Ne ovat tärkeitä paitsi öljyn, myös valkuaisen lähteenä.

Yksimahaisten rehuissa käytetään täydennyksenä myös aminohappoja.

Valkuainen on erilaisten aminohappojen yhdistelmä, ja yksittäisiä aminohappoja käyttämällä ruokintaa voidaan säätää täsmällisemmäksi.

Aminohapot ovat huipputeknologiaa: ne valmistetaan esimerkiksi glukoosista ja typestä mikrobien avulla. Kaikki aminohapot ovat tuontitavaraa.

Teollisuuden sivutuotteistakin löytyy hyviä valkuaislähteitä. Altian prosessista saadaan väkevöityä viljavalkuaista.

Lihajauhot olivat aiemmin tärkeä rehuvalkuaisen lähde, mutta hullun lehmän tauti (bse) pysäytti niiden käytön kokonaan muualla kuin lemmikkien ja turkiseläinten rehuissa.

Lihajauhon käytön sallimista on EU:ssa valmisteltu pitkään, mutta bse:n pitkä varjo viivyttää prosessia.

"Naudoille lihajauhoa ei enää tulla sallimaan", Heikkilä kertoo. "Sioille saadaan ehkä jatkossa käyttää broileriteurastuksen sivutuotteita ja broilereille sikajauhoa tarkoin valvotuin prosessein. Se olisi kiertotaloutta parhaimmillaan."

Takavuosina puhuttiin paljon muuntogeenisestä soijasta ja sen välttämisestä. Nyt keskustelu on siirtynyt enemmänkin soijan vastuullisuuteen, Heikkilä toteaa.

Tällä hetkellä tärkeimpänä pidetään, ettei soijan viljely tuhoaisi sademetsää. Siitä pyritään vakuuttumaan erilaisin sertifikaatein.

Toki muuntogeenisyys edelleen kiinnostaa. Yritykset käyttävät osassa tuotteistaan myyntivalttina merkintää, että tuotantoketju on gmo-vapaa.