Maatalous

Luken kanakuulutus: Harvinaisille maatiaiskanoille tarvitaan lisää kasvattajia – "Yksittäisiä aktiiveja on kiittäminen kannan säilymisestä"

Säilyttäjäverkosto on turvannut alkuperäisten maataiskanojen säilymisen, mutta työ on kaikkea muuta kuin ohi.
Kimmo Haimi
Suomalaisen maatiaiskanan suojelu kuuluu Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallisen geenivaraohjelman toimenpiteisiin säilyttää suomalaisia alkuperäisrotuja ja eläingeenivaroja. Kuvassa savitaipaleenkannan kana ja kukko.

Maatiaiskanoille kaivataan lisää kasvattajia, tiedottaa Luonnonvarakeskus (Luke).

Suomalainen maatiaiskana on ollut pitkään uhanalainen, mutta se on pelastunut aktiivisen säilyttäjäverkoston ansiosta.

Nyt uusia säilyttäjiä tarvitaan erityisesti harvinaisille hornion-, kiuruveden- ja savitaipaleenkannoille. Maatiaiskanakannat muodostavat oman geneettisen ryhmän, joka turvaa kanan perinnöllistä monimuotoisuutta.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoima säilyttäjäverkosto on turvannut uhanalaista suomalaista maatiaiskanaa jo 23 vuoden ajan. Tänä aikana alkuperäinen eläinkanta on saatu pelastettua.

Aktiivinen suomalaisen maatiaiskanojen kasvattajien verkosto säilyttää 10 maatiaiskanakantaa vaalien niiden rotupuhtautta ja monimuotoisuutta.

"Yksittäisiä kana-aktiiveja on kiittäminen, että nämä eläinkannat säilyivät. Uusia säilyttäjiä kaivattaisiin nyt ennen kaikkea harvinaisille hornion-, kiuruveden- ja savitaipaleenkannalle", toivoo Luken tutkimusprofessori Juha Kantanen.

Hornionkannan historialliset juuret ulottuvat vähintään aikakauteen ennen toista maailmansotaa ja Vammalan (nykyisen Sastamalan) Hornion kylään.

Kiuruvedenkantaa alettiin tietoisesti säilyttää 1960-luvulta lähtien ja savitaipaleenkantaa 1970-luvulta.

Kiuruvetiseltä maatiaiselta on tutkimuksessa todettu perinnöllisesti monimuotoinen kudosantigeenijärjestelmä, joka on oleellinen yksilön immuunivasteen muodostumisessa ja siten tautien vastustamisessa. Tämä on tärkeä, säilytettävä ominaisuus, kun eläinpopulaatiot sopeutuvat muuttuviin ympäristöolosuhteisiin.

Säilytysohjelmassa maatiaiskanan kasvattaja sitoutuu hoitamaan eläimiään lajille tyypillisissä, luonnollisissa olosuhteissa ikkunallisessa lattiakanalassa, jossa on ulkoilumahdollisuus. Muun muassa orrelle nousu iltaisin ja hiekassa tai pehkussa kylpeminen ovat tyypillisiä käyttäytymistarpeita.

Monilla maatiaiskanoilla on tallella myös haudontavietti, joka on hävinnyt tarpeettomana nykyisiltä tuotantokanoilta.

Säilytysohjelmaan kuuluva ei saa pitää muita kanarotuja, jotta risteytyminen muihin rotuihin voidaan aina tehokkaasti estää.

Säilytystyön onnistumisesta ja eläinten ominaisuuksista raportoidaan vuosittain nettirekisterissä. Ohjelman puitteissa järjestetään kesäseminaareja, koulutuspäiviä ja tiedottamista. Kasvattajille on sosiaalisessa mediassa omat keskusteluryhmät, joista voi saada tukea ja vinkkejä.

Voit ilmoittautua säilyttäjäksi Maatiaiskanat-palvelun kautta. Palvelussa on saatavana säilytysohjelman sääntöopas sekä säilyttäjien yhteystiedot. Uuden säilyttäjän tulee hankkia eläimet säilytysohjelmaan kuuluvalta kasvattajalta.

Lue lisää:

Kansallisessa eläingeenivaraohjelmassa halutaan talteen uhanalaisten maatiaiskantojen perimä – Näin valmistuu "coctail" pahan päivän varalle

Kanan sukujuuret ovat Aasiassa – tuore tutkimus selvitti, missä ja milloin villeistä viidakkokanoista tuli kotieläimiä

Suomen kuuluisin kana muni! – teipillä korjatusta munasta syntynyt Jesari on nyt aikuinen ja muni tiistaina ensimmäisen munansa

Lue lisää

Helsinkiläisiin iski kesäkanakuume – kanoja vuokrataan maatiloilta

Vuoden 2013 maatiainen on kana

Näin valmistuu "cocktail" pahan päivän varalle

Kanojen ylimääräisistä sulista syntyi hittituote: "Monet luulevat, että kaikki eläinten hyödyntäminen on niiden riistämistä"