Maatalous

Nurmilla on valtava hiilensidontapotentiaali – tilannetajuisella laidunnuksella sitä voidaan vielä tuntuvasti tehostaa, kaupanpäällisinä nurmen kasvu paranee

Yksivuotisiin kasveihin verrattuna nurmi on tehokas hiilensitoja. Väärillä viljelymenetelmillä myös nurmen maahan sitomasta hiilestä voidaan hukata jopa merkittävä osa.
Sanne Katainen
Laidun sitoo tehokkaimmillaan enemmän hiiltä maahan kuin säilörehunurmi, yksivuotisista viljelykasveista puhumattakaan.

Mitä enemmän pellolla on vihreää kasvimassaa, sitä enemmän kasveilla on yhteyttävää pinta-alaa sitomassa hiiltä ilmakehästä. Vahvat juuret puolestaan varastoivat osan sidotusta hiilestä maaperään.

Yksivuotisilla viljelykasveilla on rajalliset mahdollisuudet sitoa hiiltä, sillä kasvit käyttävät yhteyttämiseen vain pienen viipaleen kasvukaudesta. Ne eivät myöskään ehdi kasvattaa kummoista juuristoa, jonka avulla sidottua hiiltä varastoituisi maaperään.

Sen sijaan nurmilla "perusasiat ovat hiilensidonnan näkökulmasta kunnossa", toteaa Helsingin yliopiston agroekologian dosentti, Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Tuomas Mattila.

"Nurmien hiilensidontapotentiaali on aivan valtava."

Mikään idioottivarma konsti ei tosin ole nurmikaan. Myös nurmiviljelyssä voidaan väärillä viljelymenetelmillä hukata jopa merkittävä osa hiilensidontapotentiaalista.

"Isoin ongelma on maan tiivistyminen, joka puolestaan heikentää juuriston kuntoa", Mattila perustelee.

"Sekä korjuu että lannan levitys tehdään painavilla koneilla, jotka heikentävät maan rakennetta ja samalla pienentävät hiilensidontapotentiaalia."

Tässä mielessä paras hiilensidontapotentiaali onkin laitumilla, joissa sekä korjuu että lannanlevitys hoituvat luontevasti huomattavasti "kevyemmällä kalustolla".

Laiduntamalla hiiltä voidaan saada vuodessa sidottua keskimäärin 0,3–1,4 tonnia hehtaarilla, mutta joissain tapauksissa on saavutettu jopa 3–8 tonnin vuotuinen sidonta, kun laidunnuskäytänteisiin kiinnitetään erityistä huomiota.

Laidunnus onkin hiilensidontanäkökulmasta ylivertaista maataloustoimintaa.

Vai onko?

"Täytyy muistaa, että iso osa maailman aavikoitumisesta johtuu juuri laidunnuksesta", Mattila korostaa.

Laidunnuksessa oleellista onkin löytää oikeanlainen rytmi: riittävän lyhyet laidunnusjaksot ja riittävän pitkät lepojaksot. Hyvä esimerkkirytmitys on Mattilan mukaan 1–5 päivää laidunnusjakso ja nurmen kasvutahtiin sovitettu 15–60 päivän lepojakso.

Laidunnusjaksot ovat siis todella lyhyitä?

"Kyllä. Ratkaisevaa on, milloin eläimet lähtevät laitumelta. Yksi tavoite on, että eläimet ehtivät syödä laidunnusjakson aikana enintään puolet kasvien lehdistä."

Mattila luonnehtii laidunnusjaksoja sokiksi kasveille. Eläinten syömät kasvit menettävät yhteyttävää pinta-alaa, mikä puolestaan johtaa juuristomassan pienenemiseen. Siksi laidunnusjakson on oltava riittävän lyhyt, jotta kasveille jää lehtiä uuteen kasvuun ja maaperä säilyy katettuna.

Lepojakson riittävän taas tulee olla riittävän pitkä, jotta uutta vihreää massaa ehtii muodostua tarpeeksi ennen seuraavaa laidunjaksoa. Lepojakso ei kuitenkaan saa olla liian pitkä, jotta nurmi ei kasva liikaa. Liian pitkäksi päässyt kasvusto varjostaa itse itseään ja hidastaa näin kasvua.

"Hiililaidunnus on jatkuvaa tasapainoilua riittävän lyhyiden laidunnusjaksojen ja sopivan pituisten lepojaksojen välillä."

Mattila on mukana Baltic Sea Action Groupin perustaman Carbon Action -alustan toiminnassa. Carbon Actionissa on otettu käyttöön englannin kielestä lainattu hiililaidunnusta kuvaava termi adaptive multipaddock grazing, joka on käännetty suomeksi "tilannetajuiseksi laidunnukseksi".

Tilannetajuisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokaisella laidunlohkolla ei toimita samalla kaavalla. Kunkin lohkon laidunnus pitää sovittaa juuri kyseisen lohkon ominaisuuksiin. Suunnittelun helpottamiseksi Carbon Actionin sivuilla on julkaistu sitä varten laadittu ilmainen Excel-työkalu.

Carbon Actionissa on mukana myös varkautelainen emolehmätuottaja Janne Räisänen. Hänen tilallaan testattiin viime kesänä laidunnusrytmiä, jossa laidunjakson pituus on viisi päivää ja sen jälkeen nurmi saa noin 30 päivää lepoa ja aikaa uuteen kasvuun.

Myös kerrallaan laidunnettava alue on aiempaa pienempi.

”Toimii todella hyvin”, Räisänen kehuu.

Riittävän lyhyen laidunjakson ansiosta nurmen jälkikasvukyky osoittautui hyväksi. Jopa niin hyväksi, että nurmea niitettiin maahan kasvun hillitsemiseksi.

”Ehdottomasti laidunnetaan samalla rytmillä myös tänä vuonna.”

Viime vuonna laitumelle vietiin vielä kymmenkunta rehupaalia. Tänä vuonna Räisäsen tavoitteena on, että eläimet eivät tarvitse kesäkuun alun ja syyskuun lopun välillä lainkaan lisäruokintaa.

Vaikka eläinten ja aitojen aiempaa tiheämpi siirtäminen teettääkin jonkin verran lisätyötä, lisäruokinnan väheneminen parhaassa tapauksessa kokonaan tuo ison säästön niin rahassa kuin työmäärässäkin.

Syken Mattila muistuttaa, että kasvavan työmäärän vastapainoksi tuottavuus kasvaa ja laidunkauttakin on mahdollista pidentää.

Räisäsen tilalla on noin seitsenkymmenpäinen karja.

Omien laidunlohkojen lisäksi Räisäsellä on sopimus naapuritilan kanssa laidunnuksesta. Näin naapurin kasvinviljelytila saa viljelykiertoonsa nurmea.

Yhteensä laidunalueita on neljä. Niiden sisällä eläimiä siirretään syöttölohkolta toiselle. Lähin alueista on kahden ja puolen kilometrin päässä, etäisin 15 kilometrin päässä tilasta.

Laitumilla koko laidunaluetta ympäröivissä aidoissa on puutolpat ja teräslanka, syöttölohkojen välisissä aidoissa lasikuitutolpat ja nauha, jotka ovat nopeita siirtää.

Eläimetkin ottivat uuden laidunnusrytmin vastaan tyynesti, eikä siirtäminen senkään puolesta ollut niin suuri työ kuin Räisänen kertoo ennakkoon arvioineensa.

”Eläimet tottuivat siirtelyyn, kun sitä tehtiin aiempaa useammin.”

Räisäsellä itsellään on tänä vuonna viljelyssä noin sata hehtaaria peltoa. Pinta-ala on kasvanut uusien vuokramaiden myötä 30 hehtaarilla viime vuodesta.

Nurmia pidetään kerrallaan 3–4 vuotta, minkä jälkeen kasvusto kynnetään. Kynnettävä nurmi käsitellään ravinnekuidulla ja seuraavana keväänä siihen kylvetään puitava vilja.

Myös puintiviljan jälkeen pelto kynnetään. Seuraavana vuonna pellolle kylvetään aluskasviksi uusi nurmi ja suojavilja, joka korjataan kokoviljasäilörehuksi.

Carbon Actionin julkaiseman laskentatyökalun ohella virikkeitä omien laidunkäytänteidensä kehittämiseen saa viime vuoden lopussa julkaistusta laidunoppaasta, jonka Tuomas Mattila on kirjoittanut yhdessä Pyry Saarinen kanssa. Myös Laidunnusopas on vapaasti ladattavissa Carbon Actionin sivulta.

Hiililaidunnuksesta on materiaalia myös Carbon Actionin kaikille avoimessa verkko-opiskelumateriaalissa, Uudistavan viljelyn e-opistossa.

Laidunopas ja laidunlaskuri

Uudistavan viljelyn e-opisto

Lue lisää

Asiantuntijoiden reseptejä tulevaisuuden ruokaan: kouluruuasta vientituote ja paluu syömisessä 70-luvulle – ruuan halventaminen ei johda ilmastoviisaaseen maatalouteen

Nuori, korkeaan sänkeen niitetty ja reilusti lannoitettu nurmi parempi hiilensidonnan kannalta

Tutkijat: Karjataloudesta luopuminen yksipuolistaisi peltojen lajistoa

Microsoft hyvittää päästöjään karjatilalla Australiassa – perustuu laidunnussuunnitteluun, sopimuksen arvo yli 300 000 euroa