Maatalous

Raiviopeltojen tukieurot jälleen auki – moni viljelijä odottaa tukioikeuksien lakkautuksen tuovan suorat tuet myös raivioille

Tutkijan mukaan turvemaille raivattujen peltojen hyväksyminen tukien piiriin olisi nykyisen ilmasto- ja ympäristöpolitiikan hengen vastaista. Myös Euroopan neuvosto haluaa jäsenmaille oikeuden käyttää tukien kohdentamisessa ilmastoperustetta.
Pellonraivausta 2000-luvun alussa. Jo vuonna 2003 EU linjasi, että suorat tuet eivät saa kannustaa viljelijöitä tuotannon lisäämiseen esimerkiksi peltoa raivaamalla.

Suunnitelmat tukioikeuksien lakkauttamisesta ovat herättäneet viljelijäkentässä niin innostusta kuin huoltakin.

EU:n komissio antaa jäsenmaiden itse päättää, haluavatko ne säilyttää nykyisen tukioikeusjärjestelmän vai luopua siitä. Vaikka päätöstä asiassa ei Suomessa ole edelleenkään tehty, hallinnon viesti on jo pitkään ollut selvä: Suomi aikoo lakkauttaa tukioikeudet vuonna 2023.

Uutta peltoalaa raivanneet odottavat tukioikeudettomien peltojensa sen myötä pääsevän suorien tukien piiriin. Moni muu pelkää muutoksen johtavan hehtaarikohtaisen tuen kutistumiseen, kun eurot jaetaan nykyistä suuremmalle alalle.

Muutoksessa nähdään myös merkkejä tukien alueellisen jakautumisen muutoksesta: uusia peltoja on raivattu eniten C-tukialueella, joten raivioiden pääsy suorien tukien piiriin siirtäisi tukieuroja AB-alueelta C-alueelle.

Tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskus Lukesta pitää ymmärrettävänä, että epätietoisuus tukioikeuksien tulevaisuudesta on aiheuttanut viljelijäkentässä hämmennystä.

"Toki suurinta osaa viljelijöistä muutos ei juuri koske. Jossain määrin niistä luopuminen kuitenkin helpottaisi sekä viljelijöiden että viranomaisten hallinnollista taakkaa."

Voiko tukioikeuksien poisto sitten johtaa raiviopeltojen pääsyyn suorien tukien piiriin?

Niemi arvioi, että hallinto pyrkii jatkossakin rajoittamaan tukiin oikeutetun pinta-alan kasvua.

Hän kuitenkin korostaa, että kyse on pohdinnasta. Lukessa ei ole tehty tutkimusta tai selvitystä tukioikeuksien poiston taloudellisista tai poliittisista vaikutuksista.

Ainakin sitä Niemi pitää hyvin todennäköisenä, että suorien tukien ulkopuolelle jäävät ainakin ne pellot, jotka raivataan tukijärjestelmän vaihtumisen jälkeen.

"Olisi nykyisen ilmasto- ja ympäristöpolitiikan periaatteiden vastaista ottaa tukien piiriin uusia turvemaille raivattuja peltoja."

Tällaisen linjauksen on tehnyt myös Euroopan neuvosto. Se katsoo, että jäsenmaiden tulee voida rajata aloja tukien ulkopuolelle ilmasto- ja ympäristösyistä, Niemi kertoo.

Euroopan parlamentti ei ole asiaan vielä ottanut kantaa.

Selvää Niemen mukaan on, että jatkossakin jäsenmaiden tulee pitää yllä jonkinlaista tukirekisteriä tukien maksamisen perusteena. Jos tukioikeudet lakkautetaan, tilalle pitää tulla jokin toinen järjestelmä.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) on maininnut useissa yhteyksissä capin II-pilarin tukien perusteena olevan korvauskelpoisuuden ja rinnastanut sen tukioikeuksiin. "Suomessa on tällä hetkellä käytössä kaksinkertaiset tukioikeusjärjestelmät - - Eli sekä vyö että henkselit" (MT 14.11.2019).

Voitaisiinko suorat tuet maksaa korvauskelpoisille hehtaareille?

Niemi pitää tätä mahdollisena vaihtoehtona. "Järjestelmä yksinkertaistuisi", hän pohtii.

Tukioikeuksia on tällä hetkellä 2,26 miljoonaa hehtaaria, korvauskelpoinen ala on hieman pienempi, noin 2,2 miljoonaa hehtaaria. Suoriin tukiin oikeutettu pinta-ala olisi silloin suunnilleen nykyisellä tasolla.

Korvauskelpoisuutta tukioikeuksien korvaajaksi puoltaa Niemen mukaan sekin, että EU:n komissio edellyttää jäsenmailta, että uudella rahoituskaudella niillä on I- ja II-pilarien tukien jakamisesta yhtenäinen strategia.

"Ykköspilarin tuet ovat luonteeltaan tulotukia, eli niillä pyritään turvaamaan viljelijöiden tulotaso. Niiden maksamista ei ole haluttu rajoittaa ympäristösyillä", Niemi toteaa ja huomauttaa, että EU:ssa jako I- ja II-pilarin tukiin on haluttu nykyisessäkin uudistuksessa säilyttää.

"Se on EU-tason neuvottelukysymys, missä määrin Suomi ja muut jäsenmaat voivat räätälöidä I-pilarin tuenmaksuperusteita omiin tarpeisiinsa sopiviksi."

Suorien tukien perusteena olevat tukioikeudet otettiin käyttöön vuonna 2006. Ne jaettiin viljelijöille tukihakemuksessa ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien perusteella.

Tukioikeudet olivat seurausta maatalouskomissaari Franz Fischlerin nimeä kantavasta vuoden 2003 maatalousreformista, Niemi kertoo.

Fischlerin reformia voi hänen mukaansa pitää yhtenä cap-historian suurimmista: siinä toteutettiin mittava tukien dekoplaus eli valtaosa EU:n maksamista I-pilarin tuista irrotettiin tuotannosta.

"Aiemmin hehtaarituet perustuivat tiettyjen kasvien viljelyyn. Reformin myötä perusteeksi tulivat tukioikeudet, jotka eivät ole sidoksissa viljeltäviin kasveihin."

Merkittävä tekijä uudistuksen taustalla oli EU:n pyrkimys järjestelmään, jossa lähes kaikki tuet täyttävät Maailman kauppajärjestön WTO:n luokittelussa niin sanotun vihreän laatikon tukien edellytykset. Vihreän laatikon tuki ei saa kannustaa tuotantoon.

Järjestelmä, jossa tukeen oikeuttava ala voisi kasvaa, tulkittaisiin tuotantoon kannustavaksi ja näin ollen WTO-sopimuksen vastaiseksi.

Tämä on puolestaan yksi peruste, miksi tukioikeuksien poistaminen ei voisi Suomessakaan johtaa ainakaan merkittävässä määrin siihen, että raivioita otettaisiin tukien piiriin, Niemi pohtii.

Jos Fischlerin reformi olisi toteutunut ja edennyt aivan alkuperäisessä muodossaan, tukioikeuksista olisi muodostunut puhdas arvopaperi, jonka arvo olisi vähitellen laskenut nollaan, Niemi kertoo. Tällä olisi vähitellen irtauduttu kokonaan nykyisenkaltaisesta suorien tukien järjestelmästä.

Maatalouskomissaari Mariann Fischer Boelin johdolla toteutettu terveystarkastus vuonna 2008 oli jatkoa maatalouden markkinasuuntautuneisuutta lisäävälle linjaukselle. Vuoden 2013 tukiuudistus kuitenkin pysäytti 2000-luvulla alkaneen kehityksen.

"Maatalouspolitiikassa on otettu 2010-luvulla pieniä askelia aikaisemman järjestelmän suuntaan. Myös tekeillä olevan uudistuksen voi sanoa olevan luonteeltaan vanhaa säilyttävä."

Tukioikeudet

  • Tukioikeudet muodostettiin vuonna 2006 tukihaussa ilmoitetun tukeen oikeuttavan pinta-alan perusteella. Tukioikeuden yksikkö on hehtaari.
  • Alun perin tukioikeudet olivat silloisen tilatuen perusyksikkö, jonka perusteella tukea maksettiin. Vuonna 2015 tilatuki korvattiin perustuella, jota tilatuen tavoin maksetaan tuenhakijan hallinnassa olevien tukioikeuksien perusteella. Vuodesta 2015 lähtien tukioikeuksien perusteella on maksettu myös viherryttämistukea ja EU:n nuorten viljelijöiden tukea.
  • Tukioikeuksia ei ole sidottu peltoon eli tukioikeuksia voi myydä tai vuokrata myös ilman vastaavaa peltoalaa. Tukioikeus voi olla vain aktiiviviljelijän hallinnassa.
  • Vaikka tukioikeuksia ei ole sidottu peltoon, tukioikeutta pitää käyttää vähintään joka toinen vuosi. Kaikki tukioikeudet katsotaan käytetyksi, kun viljelijä ilmoittaa tukihakemuksessaan vähintään hallinnassaan olevien tukioikeuksien määrää vastaavan alan tukikelpoista peltoa. Kahtena peräkkäisenä vuonna käyttämättä jääneet tukioikeudet siirretään kansalliseen varantoon.
  • Kansallisesta varannosta on voinut vuosittain tietyin edellytyksin hakea tukioikeuksia tukioikeudettomille pelloille.
Lue lisää

Viljelijöiden niukka enemmistö jättäisi raiviopellot ilman tukia – MTK:n Marttila: "Raivioiden tuista haetaan kompromissi, ääripäät on suljettu pois"

Raivioiden tukikelpoisuus on nostattanut myrskyn MTK:n sisällä – kolme tuottajaliiton puheenjohtajaa ottaa kantaa tilanteeseen

Facebookissa liikkeellä MT:n jutuksi naamioitu valeuutinen raivioratkaisusta – MT:n päätoimittaja tuomitsee teon jyrkästi

MTK:n peltokasvivaliokunta pelottelun tiellä