Maatalous

Navetan elämää voi seurata Islannissa kahvilan pöydästä

Maatilasta tuli suosittu matkailukohde, sillä se sijaitsee tunnetun turistireitin varrella ja tarjoaa oman tilan maidosta tehtyä skyriä ja jäätelöä.
Eija Mansikkamäki
Ravintolasta näkyy navetta ja päinvastoin. Yläkerran ravintola on tyylikäs ja tarjoaa lähiruokaa ja oman tilan tuotteita.

Tämähän on hienoa!

Alakerran kahvilasta saa oman tilan maidosta tehtyä herkkuja ja yläkerrassa on fiinimpi ravintola baaritiskeineen ja maitotonkkaan porattuine oluthanoineen.

Eipä siinä mitään, mutta erikoista on, että kummassakin kerroksessa on ikkunat, joiden takana näkyy toimiva navetta.

Kuppiloiden asiakkaat voivat seurata lehmien elämää livenä eli tarjolla läpinäkyvää maataloustuotantoa. Siellä vasikat paistattelevat lämpö­lamppujen alla ja lehmät vaeltelevat navetassa vapaasti. Parsinavetoista ollaan luopumassa muuallakin Islannissa.

Kesällä ovet pidetään auki nurmiaitaukseen.

Navetta on järjestelty niin, että eläinten ruokintasuunta on kahvilaan.

”Emme peittele näitä, vaan laitamme reilusti näkyviin”, Linda Dögg Snæbjörnsdottir ­ sanoo Efstidalur-tilan lehmistä. Idean ikkunalliseen navettaan sai hänen äitinsä vuonna 2009.

Efstidalurin maatilaa pyörittää viidestä sisaruksesta neljä, joiden vanhempien tila on alunperin.

”Alunperin” on tosin harhaanjohtavasti sanottu, sillä historia ulottuu aina vuoteen 1850. Historiaa ja perhettä tuo matkailijan tykö ravintolan seinille ripustetut suurennokset ja selostukset edesmenneistä tilanpitäjistä.

Tällä tilalla oli vielä vuonna 1992 noin 800 lammasta, mutta niihin tuli ruostetautia, ja tila päätti keskittyä lehmiin.

”Rotu on sama, joka tuli Norjasta viikinkien mukana tuhat vuotta sitten”, Linda Dögg Snæbjörnsdottir kertoo.

Islanninlehmä lienee samaa kantaa kuin lapinlehmä. Islantiin ei saa tuoda nautoja eikä hevosia muualta, joten rodut ovat pysyneet puhtaina ja taudittomina.

Navetassa on nelisenkymmentä lehmää ja saman verran mulleja. Rehu on oman tilan heinää ja viljaa, ja lypsyn hoitaa uusi robotti.

Maitotuotos ”puolet pienempi kuin holsteinilla”, Linda Dögg Snæbjörns­dottir sanoo. Tilan paras lehmä ­Snjólaug yltää 8 000 kiloon, kun keskituotos on Islannissa kuuden tonnin luokkaa ja parhaiden yli 13 000 kiloa.

Suomessa tarkkailukarjojen keskituotos ylitti juuri 10 000 kiloa.

Efstidalurin tila käyttää maidosta kolmanneksen itse ja myy loput Islannin isoimmalle meijeriyhtiö MS Foodsille. Islannin maitotilat ovat keskittyneet maan eteläosiin, ja tämäkin tila sijaitsee lähellä suurinta meijeriä.

Meijeri maksaa maidosta 112 kruunua (92 senttiä) litralta, valtio maksaa tukea 30 kruunua (25 senttiä) litralta ja päälle mahdollista laatulisää tai tilan kehittämistukea. Ruokakaupassa maito maksaa 163 kruunua (1,35 euroa) litralta.

Tilan muita elinkeinoja ovat ratsastus ja hevosjalostus sekä maatilamatkailu. Turismi alkoi vuonna 1992 hevosilla ja vuonna 2002 Peti ja puuro -majoituksella oman kodin alakerrassa.

Jo vuonna 2006 rakennusta laajennettiin, petipaikkoja lisättiin ja huoneista tehtiin hotellitasoisia. Lisäksi rakennettiin ravintola ja perheelle uusi talo.

Turistivyöry paisui vuonna 2010, kiitos Islannille jättijulkisuutta tuoneen tuhkapilven.

”Näin purkauksen tästä pihalta. Mutta onneksi tuuli toiseen suuntaan, joten tuhka ei vaikuttanut esimerkiksi heinäämme”, Linda Dögg Snæbjörnsdottir kertoo.

Vierailijoiden määrä kuitenkin kasvoi. Pihalla parveileekin kaikenmaalaisia turisteja, eikä ihme, sillä maatilan sijainti on mainio: vieressä kulkeva Kultainen kierros eli turistien suosima matkailukierros, jonka varrella on historiaa, kuumia lähteitä, islanninhevosia, kasvihuone ja tämäkin tila.

”Ei olla paljoa markkinoitu. Tilamme nimi on Kultaisen kierroksen esitteessä ja maaseutukohteita markkinoivan Hey Icelandin listoilla.”

Vieraat pysähtyvät tilalle yöpymään tai vain maistelemaan erityisesti oman tilan maidosta tehtyä kotijäätelöä, mutta myös juustoa ja rahkavalmiste skyriä. Skyriä, heraa ja oman tilan naudanlihaa myydään myös mukaan.

Tila markkinoi skyriään perinteisellä menetelmällä tehdyksi eli erilaisena kuin kaupan skyrit.

Se on paksumpaa, ja valmistusta voi seurata lasin takaa ja seinän kaaviosta.

Nälkäisemmille matkailijoille myydään oman tilan hampurilaisia, sillä kiireisillä turisteilla ei ole aikaa odotella alunperin listalla olleita pihvejä.

Islantilaisten myyntiosaaminen lienee verenperintöä entiseltä isäntämaalta Tanskalta. Maitotilan markkinointikaan ei vaadi ihmetaitoja, vaan ripaus historiaa riittää.

Perheen vanhemmat ovat muuttaneet pois, ja aikuiset lapset asuvat tilalla perheineen. He aikovat pitää tilan maitotilana, mutta eivät vanhempiensa vaatimuksesta. Nämä kun eivät kuulemma puutu lastensa tekemisiin.

”Vanhemmat käyvät täällä, mutta jos isältä kysyy neuvoa, hän raapii päätään ja sanoo, että jaa-a. Kyllä te lapset pärjäätte.”

Lue myös:

Saako Suomessakin perustaa navetan kylkeen kahvilan?

Nurmolainen Honkalan tila avasi Suomen ensimmäisen vierailijatasanteen sikalaan – "Koululaiset ja muut ryhmät ovat tervetulleita"

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Islanti istuttaa vieraslajeja viikinkien hävittämien metsien tilalle

Lehti: Islantilaiset ovat kyllästyneet epäkunnioittavasti käyttäytyviin Instagram-turisteihin – "En ole ikinä nähnyt niin paljon tyhmää käytöstä"

Saako Suomessakin perustaa navetan kylkeen kahvilan?