Katso video: Saaristohuollon ilosanoma kannustaa ruovikon kimppuun

Maskulainen Reijo Tammi niitti mökkirantansa ruovikkoa ensimmäisen kerran 2015. Säännöllisen leikkuun ansiosta väylä Mynälahdelle pysyy avoimena. Kuva: Kari Salonen

Tero Almin ohjaa venettä, jonka keulassa on etukuormaajan kauhan näköinen "siivilä", jonka reunassa on ruovikon niittolaite. Kauha kerää niittojätteen hampaisiinsa, joka sitten kipataan maalle. Kuva: Kari Salonen

Leikattu ruoko pitää aina kerätä pois vedestä, Tero Almi Rantaparturit Oy:stä muistuttaa. Kuva: Kari Salonen

Rantaparturit Oy:n Tero Almilla on käytössään kolme erikokoista venettä ruovikon niittoon. Pienin niistä on varustettu kahdella sivuleikkurilla. Kuva: Kari Salonen

Merta ei juuri näy, vaikka seisomme maskulaisen Reijo Tammen kanssa Mynälahden rannan tuntumassa varpailla seisten. Näkymän peittää miehenkorkuinen ruovikko.

"Me ostimme aikoinaan rantatontin ilman rantaa", Tammi nauraa.

Ruovikon kimppuun päätettiin käydä ensimmäisen kerran vuonna 2015. Sen jälkeen sitä on niitetty joka vuosi. Lisäksi Tammi korjaa vedestä tuulen muualta tuomia ruokolauttoja.

Nyt ruovikkoon avautuu u:n muotoinen veneväylä, jossa vesi pääsee virtaamaan. Lisäksi kasvustoa on niitetty kauempaa rannasta.

Ensimmäisinä vuosina Tammi kertoo polttaneensa ruokojätettä. Sittemmin hän on käyttänyt oksasilppuria ja käyttää ruo'on pätkiä maanparannukseen.

Maisema- ja ympäristöasiantuntija Terhi Ajosenpää Pro Agria Länsi-Suomesta on tyytyväinen kuultuaan Tammen luopuneen polttamisesta.

Ruo'ossa on paljon hyvää biomassaa. Se sopii paitsi maanparannukseen, niin korjuuajankohdasta riippuen esimerkiksi biokaasun tuottamiseen, karjan rehuksi sekä katto- ja käsityömateriaaliksi.

Tammen rantaan kaartaa vaatimattoman näköinen sivuleikkurein varustettu soutuvene ohjaimissaan Rantapartureiden Tero Almi.

Tulee mieleen, ettei noin hennoilla välineillä voi mitään rannan tiheällä ruovikolle.

Maihin noussut Almi saa epäilijän muuttamaan mielensä.

Jokainen niittokohde on erilainen, esimerkiksi veden syvyys, ruovikon tiheys ja ruovikon koostumus vaihtelevat. Myös ajankohdalla, veden korkeudella ja säällä on merkitystä, Almi selittää.

Nyt esimerkiksi tarvitaan pientä ketterää soutuvenettä, jolla voi parturoida edelliskesänä leikattujen ruokojen pintaan puskemia hapsuja matalasta alueesta.

Rannassa on kaksi muutakin venettä, joilla Almi käy ruovikoiden kimppuun.

Välimallin lautassa on leikkuuterien lisäksi metsäkoneen kauha, jolla voi esimerkiksi keväisin nostaa kyytiin meressä kelluvia ruokolauttoja.

Järeimmän keulassa on etukuormaajan kauhan näköinen "siivilä", jonka reunassa on niittolaite. Kauha kerää niittojätteen hampaisiinsa, joka sitten kipataan maalle.

Ruovikoiden niiton lisäksi Almin yritys Rantaparturit vuokraa niittolaitteita kaikkialle Suomeen sekä kerää mahdollisuuksien mukaan niittämiltään alueilta ruokojätteen talteen. Yritys jalostaa ruo'osta muun muassa ulkohuussin kuiviketta.

Myynnissä on lisäksi Almin kehittelemiä ruo'on keruuseen ja käsittelyyn sopivia puutarhatyökaluja muistuttavia teräväpiikkisiä "haravia" sekä yksinkertaisia käsin käytettäviä niittolaitteita.

Monipuolisen välineistön voimin Almi haluaa sanojensa mukaan ruovikoiden niiton kaiken kansan huviksi ja julistaa saaristohuollon ilosanomaa.

"Niittoon pystyy jokainen ja se on helppoa. Jokainen voi omassa rannassaan tehdä jotain."

Tammi nyökkää vieressä.

"Tämmöinen pieni teko yhteiseksi hyväksi."

Tuhansien hehtaarien ruovikko nuolee Suomen rantaviivaa ja järvien rantoja. Miehen korkuiseksi venähtävä ja tiheä ruovikko peittää maiseman, haittaa uimista, tukkii veneväyliä ja rehevöittää vesistöjä. Jotain on siis tehtävä.

Toistuva niitto on suhteellisen tehokas, edullinen ja helppo keino nitistää ruovikko.

Tätä varten on olemassa monenkokoisia niittokoneita, joista osa soveltuu urakointiin ja osa kenen tahansa käyttöön.

Laitteesta riippuen kasvustoa voi niittää vedessä, vesirajalla tai kuivalla maalla.

Ennen kuin käy ruovikon kimppuun, on syytä hoitaa kuntoon muutama asia.

Ely-keskukselle pitää tehdä ilmoitus 30 päivää ennen niiton aloittamista, maisema- ja ympäristöasiantuntija Terhi Ajosenpää Pro Agria Länsi-Suomesta sanoo.

Toinen tärkeä asia on selvittää, kenen vesillä ja mailla ruovikko kasvaa. Omalla vesialuueella niiton suunnittelu on helppoa, mutta joskus vesialueiden omistuksen selvittäminen voi olla kimuranttia.

"Esimerkiksi Pro Agria neuvontajärjestönä ei voi kutsua koolle osakaskokousta käsittelemään ruovikon niittoa. Kokouskutsun lähettäjän pitää olla osakaskunnan jäsen", Ajosenpää selittää.

Kolmanneksi on suunniteltava, mihin niitetty ruoko kerätään.

"Korsia ei koskaan jätetä veteen. Maatuvista korsista ravinteet päätyvät takaisin veteen, joten veden laatu ei niiton myötä paranekaan". Ajosenpää sanoo.

Hän muistuttaa, että toisten rantaan ajautuvat niitetyt ruokomassat aiheuttavat turhaa työtä, hankaloittavat virkistyskäyttöä ja muutenkin tuottavat mielipahaa.

Ruovikon kasvua hillitsee parhaiten alkukesällä niittäminen. Tuolloin ruoko käyttää kasvuunsa juurakkoon varastoituneet ravinteet.

Linnustoltaan arvokkailla alueilla niittoa ei pidä tehdä pesimäaikaan.

Loppukesällä tehty niitto ei taannuta kasvua kevään verroin, mutta biomassaa on enemmän ja sen mukana poistut ravinnemäärät kevätruovikkoa suuremmat.

Jotta ravinteita saadaan vedestä pois mahdollisimman paljon, leikkuu täytyy tehdä viimeistään elokuun loppuun mennessä ennen kuin ruoko alkaa varastoida ravinteita juurakkoon.

Lue myös

Ruokokatto ja lippukassa aloittivat yhteisen elämän – valtavat ruovikot vailla järkevää käyttöä

Rantaviivan tukkiva järviruoko sopii puutarhan katteeksi ja maanparannusaineeksi – niitto on ympäristöteko