Mielipiteet

Sodat eivät ole ratkaisseet terrorismin ongelmaa

Oli 11. syyskuuta 2001. Amerikan länsirannikolla Palo Altossa kello oli viisi aamulla. Nukuin sikeästi hotellissa, kun puhelin soi.

Hamusin kännykän käteeni ja näin, että puhelu tuli Suomesta. Kuka soittaa minulle Kaliforniaan aamulla kello viisi? Lehden toimituksestahan se oli. Puhelimesta kuului Maaseudun Tulevaisuuden uutispäällikön ääni.

”Terve. Teillä siellä tapahtuukin kummia”, Jussi Martikainen sanoi. Martikaisen ääni tuntui huolestuneelta. Sanoin, että nyt en ymmärrä. Mitä ihmettä soittelet tähän aikaan tänne? Etkö tiedä, mitä kello on!

”Avaapas telkkari”, sanoi Jussi. Tein työtä käskettyä ja näin ruudussa savuavia pilvenpiirtäjän raunioita. Samassa viereistä tornia vastaan lensi lentokone ja koko rakennus räjähti liekkeihin. Aloin ymmärtää, että jotain kummaa oli käynnissä. Mietin kuitenkin, oliko tämä totta vai tarua.

”Täällä on jokin kauhuelokuva”, yritin keventää. ”Kuule, meillä pyörii se sama filmi juuri nyt”, Martikainen sanoi vakavana. ”Nyt on tosi kysymyksessä. Siellä taitaa olla sota.”

Al-Qaidan hyökkäys Yhdysvaltoihin oli jotain sellaista, jota kukaan ei ollut osannut kuvitella etukäteen. Missään riskiarviossa ei ollut lukua siitä, että Yhdysvaltain maaperälle voitaisiin hyökätä tällä tavalla. Siviilikoneilla.

Paikan päällä näimme amerikkalaisen isänmaallisuuden aallon, se nousi tunneissa. Ihmiset laittoivat Yhdysvaltain pienoislippuja ja pinssejä rinta­pieliinsä. Tähtiliput ilmestyivät salkoihin. Kun ensihämmennyksestä oli selvitty, alkoi kiihkeä jahti syyllisten löytämiseksi. Nopeasti paljastui, kuka tai mikä oli terroriteon takana. Presidentti George W. Bush vannoi kostoa.

Jos joku olisi sanonut tuolloin, että kostoretki tulee vaatimaan kaksi pitkää sotaa, satoja miljardeja dollareita, satoja tuhansia kuolleita, synnyttämään valtavan pakolaisaallon sekä vahvistamaan terrorismia, häntä olisi pidetty hulluna. Suurvallan oletettiin kostavan nopeasti, tehokkaasti ja tarkasti.

Al-Qaidan hyökkäys johti kahteen sotaan, toiseen Afganistanissa, toiseen Irakissa. Molemmat sodat on nyt sodittu, viimeisimpänä päättyi Afganistanin ristiretki. Yhdysvallat ja koko länsi koki siellä saman kohtalon kuin Iso-Britannia ja Neuvostoliitto olivat kokeneet aiemmin. Suurvalta joutui lähtemään kotiin häntä koipien välissä.

Hyökkäys Irakiin ei päättynyt sen paremmin, sen tuloksena syntyi uusi epävakaa valtio, yksi uusi ääri-islamilainen kalifaatti ja valtava pakolaisaalto.

Kun Yhdysvallat suunnitteli ensimmäistä Persianlahden sotaa 1991, presidentti George Bush vanhempi kysyi maan korkeimmalta kenraalilta Colin Powellilta, pystyykö Yhdysvallat menemään Irakiin. ”Tiedän kyllä, miten sinne mennään. Sitä en kuitenkaan tiedä, miten sieltä tullaan pois”, Powell sanoi.

Tämä on aina sodan ongelma. Sota on helppo aloittaa, mutta vaikea lopettaa. Mannerheim sanoi, että sota on kuin hotelli Europeiskajan baari Pietarissa. Kukaan ei ollut koskaan sinne menossa, mutta aina sinne jouduttiin.

Terrorismia vastaan käydyt sodat synnyttivät valtavan määrän uutta terrorismia. Tosin Yhdysvaltain entinen ulko­ministeri Condoleezza Rice kirjoitti äskettäin, että Yhdysvallat saavutti tavoitteensa, uutta hyökkäystä Amerikan maa­perälle ei ole tullut. Tämä on totta, mutta Rice unohti kertoa, että sotien seurauksena terroristit siirtyivät Eurooppaan.

Talibanin sissit ovat nyt lyöneet maailman suurimman konearmeijan. Samalla toisen sodan, Irakin sodan, synnyttämä Isis -järjestö on alkanut taistella Talibania vastaan. Kuvio on niin monimutkainen, että kukaan ei sitä enää hallitse.

Ulkoa tuodun järjestelmän istuttaminen vieraaseen maaperään ei hevillä onnistu. Saksa ja Japani muuttuivat maailmansodan jälkeen demokratioiksi, mutta ne olivatkin häviäjiä ja kansa molemmissa maissa tuki uutta linjaa. Etelä- Koreasta tuli demokratia, mutta maa nojaa edelleen Yhdysvaltain sotavoimaan.

Afganistanissa on toisin. Maa ei muuksi muuttunut eikä muutu. Viimeisen sadan vuoden aikana Afganistania ovat yrittäneet hallita Britannia, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat. Kaikki ovat vuorollaan iskeneet päänsä Afganistanin kallioihin.

Voi hyvin kuvitella, että amerikkalaisten lähdettyä Afganistan liukuu Kiinan sateenvarjon alle. Köyhä maa ei kykene välttämättä ruokkimaan edes omaa väkeään. Kiina voi hyvinkin ojentaa auttavan kätensä ehdolla, että Taliban ei lähde levittämään oppejaan Kiinan puolelle rajaa.

Terrorismista pitää olla huolissaan, se on maailman yhteinen vitsaus. Sodat eivät kuitenkaan ole ratkaisseet terrorismin ongelmaa, on keksittävä muita keinoja. Afganistanista voidaan oppia.

Olipahan reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Lauri Kontro

Maaseudun Tulevaisuuden entinen päätoimittaja

Ulkoa tuodun järjestelmän istuttaminen vieraaseen maaperään ei hevillä onnistu.

Lue lisää

Frank Zappa -dokumentti kertoo tarinan musiikillisesti uusiin ulottuvuuksiin yltävästä perfektionistista – omaperäinen säveltäjä ei arkaillut ilmaista mielipiteitään

Eläinoikeusjärjestö: Yhdysvalloissa liittovaltion tuomioistuin tunnusti Pablo Escobarin kokaiinivirtahevot oikeudenhaltijoiksi

Poliisin mukaan Britannian konservatiivikansanedustaja David Amessin puukotus oli terroriteko – surman motiivi liittynee islamistiseen ääritoimintaan

Norjan epäilty hyökkääjä vangittiin neljäksi viikoksi – miestä epäillään viidestä murhasta ja kolmen ihmisen vahingoittamisesta