Suomalainen Maaseutu

Tyttären innostuminen sai investoimaan - iso lihakarjatila tuplasi tuotannon

Kaksi uutta pihattoa kaksinkertaistivat Väylän tilan eläinpaikat seitsemäänsataan. Yrittäjä Rauno Väylä ei ole huolissaan vasikkapulasta.
Markku Pulkkinen
Rauno ja Jenna Väylä suunnittelivat investointia yhdessä. Jennalle on kertynyt maatalouslomittajan työssä kokemusta erilaisista kasvattamoratkaisuista. Yhteinen maatalousyhtymä siintää ajatuksissa.

Hyinen tuuli puhaltaa läpi uutuuttaan hohtavan lantalan Urjalan Honkolan kylällä. Katettu lantala on komea näky. Katon teräspalkkien jänneväli on 30 metriä. Pituutta lantalalla on 50 metriä. Täällä voisikin pitää kesäkauden avajaistanssit eikä tulisi ahdasta.

Tyttären Jenna Väylän innostuminen karjankasvatuksesta ja halu jatkaa tilanpitoa rohkaisi 54-vuotiaan Rauno Väylän investoimaan 1,1 miljoonaa euroa uusiin kasvattamoihin.

Väylän mukaan vuokrattavaksi ja ostettavaksi tarjottavaa peltoa on myös huomattavasti enemmän kuin ennen.

”En halunnut lantalaan teräspalkkeja töitä haittaamaan. Konepaja Survonen teki teräsrungon ja hallin mittojeni mukaan”, Rauno Väylä kertoo.

Lantalan päädystä lähtee kuja, jota reunustavat pulpettikattoiset, 75 metriä pitkät kasvattamot. Ne on rakennettu Weckmanin konekatosrungoista.

”Euro on minulle kaiken kaupanteon tulkki”, Väylä perustelee valintojaan.

Uusiin kasvattamoihin mahtuu 350 sonnia ja hiehoa. Toinen kasvattamo on jo lähes täynnä eläimiä, toiseen asennetaan vielä karsinarakenteita.

Karsina-aitojen saatavuus on hidastanut rakennusprojektia. Viimeisiä Jourdain-karsinatoimituksia Ranskasta odotellaan edelleen.

”Karsinarakenteiden niukkuus tuli yllätyksenä”, Väylä myöntää.

Väylä tilasi investoinnin yhteydessä 45 kuution, kolmella pystyruuvilla varustetun apevaunun, mutta sitäkään ei ole kuulunut.

”Eivät osaa kertoa vielä edes toimituspäivää. Uusi vaunu helpottaisi työtä paljon, sillä nykyisellä 18 kuution vaunulla joutuu tekemään kaksi apesatsia päivässä.”

Hyvät yhteistyökumppanit varmistavat laajennushankkeen onnistumista.

”Myyn teuraseläimet Liha-Hietaselle Sastamalaan ja saan myös vasikat sitä kautta. Vasikoita on riittänyt hyvin ja on luvattu, että riittää jatkossakin.”

Lähes kaikki sonni- ja lehmävasikat tulevat maitotiloilta. Joukossa on jonkin verran liharotuisia eläimiä.

Väylä kehuu pitkäaikaista rahoituskumppania, Someron Säästöpankkia.

”Ilman hyvää pankkia ei tällaisia investointeja tehtäisi. Maataloudet tarpeet tunnetaan pankissa, mikä helpottaa rahoitusneuvotteluja”, Väylä kiittelee.

Rahoitusasiantuntija Eila Tamminen Someron Säästöpankista kävi maaliskuisena pakkaspäivänä toteamassa, mitä pankin rahoilla oli saatu aikaiseksi. Hänen mukaansa Väylän rahoituspäätöstä ei tarvinnut kauaa miettiä.

”Pitkäaikainen asiakkuus sekä tunteminen puolin ja toisin olivat hyvä pohja päätökselle. Erityisesti ilahdutti, että tilalle on tiedossa jatkaja.

"Tuloslaskelmat kertovat vahvasta ammattitaidosta, ja riittävä rehuala ja vasikoiden saanti varmistivat rahoitusta. Erityisen tärkeää on, että uudet kasvattamot saadaan täyteen nopeasti”, Tamminen summaa.

Seuraava askel on maatalousyhtymän tai osakeyhtiön perustaminen, Tamminen ehdottaa Rauno ja Jenna Väylälle. Niillä pystyy tasaamaan noin miljoonan euron liikevaihtoa tekevän tilan verotusta.

Tamminen muistuttaa, että kaikissa investoinneissa pitää huomioida riittävä käyttöpääoma, sillä yllättäviä kuluja tulee. Eläinten hankintaankin menee tukku rahaa.

Markku Pulkkinen
Uusissa kasvattamoissa on 350 eläinpaikkaa. Rakennuksilla on pituutta 75 m ja leveyttä 10 m. Toinen kasvattamo täytetään sonni- ja toinen lehmävasikoilla.

Investointi lisää työmäärää, mutta siihen on varauduttu. Omaa tilaa naapurikunnassa Punkalaitumella pitävä Jussi Välimaa jatkaa vakituisena työntekijänä. Jenna Väylä aikoo siirtyä keväällä nykyisistä maatalouslomittajan töistään täysipäiväisesti tilan töihin.

Rauno Väylän mukaan reilun 200 hehtaarin pellot ovat tällä hetkellä turhan hajallaan ja rehu korjataan paaleihin. Korjuuketju on oma ja sillä ehditään urakoida hieman muillekin tiloille.

”Nurmet ovat pääasiassa timoteita. Säilöntäainetta ei käytetä, sillä rehut säilyvät hyvin ilmankin. Tuotanto halutaan pitää mahdollisimman yksinkertaisena, jolloin homma toimii ja tulosta tulee”, Väylä linjaa.

Rehuvilja on lähes yksinomaan vehnää. Se murskataan ja säilötään tuoreena tuubiin. Osa tuoreviljasta ostetaan muilta tiloilta.

Markku Pulkkinen
Juomakupit on sijoitettu ruokintapöydän puolelle, jotta kuivikkeet eivät kastu. Karsinarakenteet on asennettu tilan omin voimin.

Lue lisää

"Ei siinä tarvitse enää punttisalille lähteä, kun päivässä jaetaan parituhatta kiloa rehua käsivoimin"

Nuorella pohjoissuomalaisella miehellä hurjat suunnitelmat – yhteensä 840 sonnia samalle tilalle

Kahdeksan hiehoa ja käytetty traktori – 23-vuotias lihakarjatilan isäntä aloitti tilanpidon tarkalla budjetilla

"Kauppa on saatava kuriin!"