Talous

Työelämä muuttuu, mutta lainsäädäntö laahaa perässä – "Työllisyysasteen nostaminen vaatisi nykyajan pirstaloituvan työelämän ymmärtämistä"

Ongelmaksi pirstaleisuus muodostuu siinä vaiheessa, kun tilille ei kerrykään tuloja.
Jukka Pasonen
Suomen työttömyysturvajärjestelmä perustuu kahtiajakoon, jossa työtätekevä henkilö nähdään joko palkansaajana tai yrittäjänä. Nykyajan työelämä on kuitenkin hyvin pirstaleinen, ja entistä useamman ansiot virtaavat tilille monesta lähteestä.

"Mitä teet työksesi?" on kysymys, johon vuosi vuodelta yhä useamman on vaikea vastata.

Kyse ei ole massatyöttömyydestä vaan työelämän pirstaloitumisesta, sillä säännöllisen kuukausipalkan sijaan yhä useamman tilille kertyy tuloja monesta lähteestä. Pirstaleisen työelämän terminologiassa riittää pureskeltavaa

Yksi tekee palkkatyön ohella satunnaista freelance-keikkaa eikä toinen välttämättä osaa määritellä itseään joko palkansaajaksi tai yrittäjäksi. Kolmas pohtii, kannattaako työttömyyskorvausten lisäksi alkaa ottaa vastaan työtä alustatalouden toimijan kautta.

Ongelmaksi pirstaleisuus muodostuu siinä vaiheessa, kun tilille ei kerrykään tuloja. Suomen työttömyysturvajärjestelmä perustuu kahtiajakoon, jossa työtätekevä henkilö nähdään joko palkansaajana tai yrittäjänä, eikä molempia tuloja lasketa yhteen. Lisäksi apurahoja ja tekijänoikeuskorvauksia ei oteta huomioon lainkaan työssäoloehdon ja ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan suuruuden laskennassa.

Erikoistutkija Paula Saikkonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL:stä) huomauttaa, että erityisen hankala tilanne on kombityöläisillä, jotka ansaitsevat suunnilleen yhtä paljon palkansaajana ja yrittäjänä. Heidän työttömyysturvansa ei voi karttua kahdessa työttömyyskassassa yhtä aikaa.

Palkansaajille on parikymmentä työttömyyskassaa, ja yrittäjät voivat halutessaan liittyä yrittäjille tarkoitettuun työttömyyskassaan.

"Kombityöläisille sopivasta työttömyysturvan yhdistelmävakuutuksesta on tehty selvityksiä vuosia sitten, mutta asia ei ole edennyt", Saikkonen kertoo.

Kombityöläisyys on osa suurempaa ilmiötä, jossa lainsäädäntö ei pysy perässä, Saikkonen huomauttaa. Työhön perustuva sosiaaliturva on nimittäin luotu aikana, jolloin työelämä oli hyvin erilainen kuin nykyään.

Saikkosen mukaan siitä vallitsee yhteisymmärrys, että työttömyysturvaa pitää kehittää niin, että järjestelmä ymmärtäisi paremmin erilaisia työnteon yhdistelmiä sekä roolien vaihtelevuuksia ja päällekkäisyyksiä.

"Tällä vuosituhannella on käynyt jatkuvasti harvinaisemmaksi sellainen tilanne, että valmistutaan tiettyyn ammattiin ja sitä tehdään eläkkeelle asti. Työllisyysasteen nostaminen vaatisi nykyajan pirstaloituvan työelämän ymmärtämistä", Saikkonen tiivistää.

Työttömyysturva on ainoa suomalainen sosiaalietuus, jota kaikki tehty työ ei kartuta, huomauttaa Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden tohtoriohjelman väitöskirjatutkija Laura Haapala.

"Jos sama henkilö hakisikin esimerkiksi äitiysrahaa, siinä huomioitaisiin hänen ansaitsemansa TyEL-vakuutetut palkansaajatulot, YEL-vakuutetut yrittäjätulot sekä MYEL-vakuutetut apurahat."

Haapalan tuleva väitöskirja käsittelee itsensätyöllistäjiä, jotka ovat monialainen joukko yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia, freelancereita ja apurahansaajia. Itsensätyöllistäjiä yhdistää muutama asia, kuten muussa kuin virka- tai työsuhteessa työskentely sekä tuotteen tai palvelun myyminen yksin, ilman palkkasuhteeseen palkattua työvoimaa.

Eräs monia itsensätyöllistäjiä koskeva ongelma liittyy yrittäjän eläkevakuutukseen (YELiin). Toisin kuin palkansaajan työeläkemaksu (TyEL), joka perustuu todellisiin ansioihin, YEL-maksu perustuu yrittäjän omaan arvioon vuotuisesta työtulostaan. Arvion lähtökohdan tulisi olla summa, jonka yrittäjä maksaisi työstä, jos teettäisi sen toisella ammattilaisella.

Itsensätyöllistäjän tulot voivat kuitenkin olla niin vaihtelevia, että arvion tekeminen on hankalaa. Monet ovat varovaisia arviossaan, sillä YEL-maksua pidetään kalliina – se on noin neljännes arvioidusta bruttotulosta.

Tilastokeskuksen, Suomen Yrittäjien ja Eläketurvakeskuksen mukaan noin 60 prosenttia itsensätyöllistäjistä kokee alivakuuttavansa itsensä, mikä taas vaikuttaa kaikkien ansiosidonnaisten sosiaalietuuksien suuruuteen, eli ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, työeläkkeeseen sekä vanhempain- ja sairauspäivärahaan, sillä yrittäjän ansiosidonnaisten sosiaalietuuksien suuruus määräytyy YEL-vakuutetun työtulon perusteella.

YELiin liittyy myös sellainen ongelma, että YEL-vakuutusvelvollisuuden alaraja on 8 063,57 euroa, mutta yrittäjän työssäoloehto täyttyy vasta, kun yrittäjän YEL-työtulo on vähintään 13 247 euroa vuodessa. Tälle yli 5 000 euron harmaalle alueelle jää monta YEL-vakuutettua henkilöä, joiden työssäoloehto ei kuitenkaan mahdollisessa työttömyystilanteessa täyty.

Myöskään yrittäjien työttömyyskassaan ei voi liittyä, jos YEL-työtulo jää alle työssäoloehdon alarajan, eli tällöin yrittäjä ei voi saada ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Haapalan väitöskirjaansa varten haastattelemien itsensätyöllistäjien silmissä työttömyysturvajärjestelmä näyttäytyy jäykkänä, ennakoimattomana ja valuvikaisena.

Työttömyysetuutta, eli ansiosidonnaista päivärahaa tai peruspäivärahaa, haettaessa työ- ja elinkeinotoimisto arvioi, onko yrittäjyys ollut pää- vai sivutoimista. Päätoimiseksi yrittäjäksi tulkitun tulee lopettaa tai keskeyttää yrittäjyytensä kokonaan, mutta sivutoimiseksi yrittäjäksi tulkittu voi tehdä yrittäjätyötä myös työttömänä ollessaan ja saada soviteltua työttömyyspäivärahaa.

Arvion perusteena on yrittäjyyteen käytetty aika, ei sillä ansaittu rahallinen korvaus. Yrittäjyys katsotaan päätoimiseksi, jos sen arvioidaan vievän niin paljon aikaa, että se estää muun kokoaikatyön vastanottamisen.

"Tässähän ongelmaksi muodostuu luova työ, joka perustuu abstraktiin ajatteluun. Miten arvioidaan, että ajatustyö vie niin paljon aikaa, että muun kokopäiväisen työn vastaanottaminen ei onnistuisi?" Haapala huomauttaa.

Yrittäjyyden pää- tai sivutoimisuudesta ei voi pyytää lausuntoa ennakkoon, joten pahimmillaan yritystoiminta on pitänyt ikään kuin varmuuden vuoksi lopettaa.

Korona-aikaan yrittäjä on voinut poikkeuksellisesti saada työmarkkinatukea, eikä sen saaminen ole edellyttänyt yrittäjyystoiminnan lopettamista tai keskeyttämistä. Työmarkkinatuki on normaalioloissa tuki, jota maksetaan työttömälle, joka ei täytä työssäoloehtoa tai jonka ansiosidonnaisen päivärahan tai peruspäivärahan enimmäisaika on täyttynyt.

Saikkonen huomauttaa, että koronapandemian jälkeen olisi syytä pohtia, mitä tällaisesta kriisiajan järjestelystä voisi ottaa opiksi.

"Ylipäänsä sosiaaliturvan kannalta tärkeä ja haastava kysymys on, missä määrin ajatellaan, että ihmisten toimeliaisuus on hyvästä", Saikkonen tiivistää.

Työelämästä ja sosiaaliturvasta keskustelu painottuu THL:n Saikkosen mukaan Suomessa vahvasti ammattiyhdistyspuolelle.

"AY-puolta ei missään nimessä pidä väheksyä, mutta yrittäjyyskeskustelu olisi syytä nostaa rinnalle."

Hänen mukaansa aihe kaipaa perkaamista myös siksi, että jos työllisyysastetta halutaan nostaa, se vaatisi katseen suuntaamista yrittäjyyteen. Yrittäjyys voisi tarjota paljonkin työpaikkoja, mutta nykyinen yrittäjäksi ryhtymisen pullonkaula on usein uskalluksessa lähteä yrittäjäksi. Yrittäjäksi ryhtyminen kun yleensä vaatii melkoisesti aikaa ja vaivaa, ja monilla aloilla myös suuria alkuinvestointeja.

Saikkonen huomauttaa, että kun yrittäjyyttä tuetaan, liikutaan hyvin kapealla alueella. Sosiaaliturvan pitäisi toisaalta tukea riskinottoa tiettyyn rajaan asti, jotta yrittäjäksi uskallettaisiin ryhtyä. Toisaalta yhteiskunnan ei kannata tukea sellaista yrittäjyyttä, jossa yrittäjä kitkuttelee pienillä tuloilla liian pitkään, sillä se heikentää yrittäjän itsensä sosiaaliturvaa, eikä sellaisella yritystoiminnalla ole työllistävää vaikutusta.

Riskinoton lisäksi yrittäjäksi ryhtymisessä arveluttaa omien ansioiden turvaaminen, Saikkonen lisää. Esimerkiksi luovan alan yrittäjä ei välttämättä pysty myymään yritystään eläkepäivien koittaessa, sillä heidän työnsä arvo on sosiaalisessa pääomassa.

"Lisäksi, jos palkansaaja ja yrittäjä potevat vaikka samaa sairautta, palkansaajalla on yleensä sairausajalta palkka turvanaan ilman omavastuuta ja ohituskaista erikoislääkärille työterveyden kautta, kun taas yrittäjä saattaa sinnitellä puolikuntoisena töissä. Julkisella sektorilla erikoislääkärille pääseminen voi myös kestää", Saikkonen sanoo.

Lue lisää

Yrittäjyyden vaatimus uuvuttaa viljelijöitä

Työelämässä todella vaaditaan työntekoa

Riittäisikö vuoden korkeakoulututkinto työelämän tarpeisiin? Asiantuntijajärjestö latelee Suomelle nipun korjausehdotuksia

Työ merkitsee suomalaisille rahaa, kertoo tutkimus – nuoremmat vähemmän työkeskeisiä