Saattohoitoa tavaroille – äiti ja tytär perkaavat kuolinpesää jo ennalta
Yhdessä kodin tavaroiden perkaaminen on mukavampaa ja vähemmän tuskallista.
Tarja Vuorinen (oik:) on tyttärensä Sini Finskin kanssa perannut kotiaan tavaroista jo parin vuoden ajan, ja aina löytyy jotain pois heitettävää. Kuva: Kari SalonenTänään lähti viisi lääkärikirjaa, näin paksuja, sanoo lahtelainen Tarja Vuorinen ja näyttää muutamaa senttiä sormillaan.
"Olin ihan järkyttynyt. Mihin ihminen tarvitsee viittä lääkärikirjaa!" hän ihmettelee itsekin.
On hän joskus varmasti tarvinnutkin, mutta ei tarvitse enää. Kuten ei myöskään pussukallista ruskeita Echinaforce-pulloja, joista on kyllä etiketit hyvin liotettu pois. Niitä Tarja käytti aikoinaan uuttaessaan kasveista erilaisia öljyjä käyttöönsä, mutta nyt tyhjät purtelot korkkeineen saavat lähteä.
Tarja on tyttärensä Sini Finskin kanssa perannut kotiaan tavaroista jo parin vuoden ajan.
"Lähdimme siitä, että tavaraa täytyy saada kylmästi pois niin kauan kun olen kunnossa ja ennen kuin oikeasti kuolen. Kutsummekin tätä kuolinpesän korjaamiseksi, se on meidän hevosenleikkiä, huumoriamme", Tarja kertoo.
Puuhan toinen nimitys on tavaroiden saattohoito.
"Etsimme esineille uutta elämää ja loppukohdetta – jonkun muun luona."
Muutamia esineitä, kuten Arabian astioita, Tarja ja Sini ovat myyneet Tori.fi:ssä. Valtava määrä on jaettu vastikkeetta ilmoittamalla Facebookissa olevalla Ilmaiseksi Lahti + lähiympäristö -sivulla.
Tavaroille on löytynyt ottajansa.
"Olemme yhteen huoneeseen koonneet laatikkokaupalla vaatteita ja keittiötarvikkeita. Ihmiset ovat tulleet penkomaan, ja yleensä parissa tunnissa kaikki on ollut poissa."
Tavaroita on viety myös Pelastusarmeijaan sekä esimerkiksi vanhoja lakanoita, vilttejä ja tyynyjä kissatalolle.
"Haluan mahdollisimman paljon kierrättää ja mahdollisimman vähän heittää roskiin. Ekologisuus kuuluu luonteeseen jo ammatinkin puolesta", vyöhyketerapeuttina toimiva Tarja selvittää. Tytär Sinikin on samassa ammatissa.
Tyttärensä apua tavaroiden poistoon Tarja on halunnut useastakin syystä. Ensimmäinen niistä on, että yksin homma tuntuu liian tuskalliselta ja vaikealta. Kahdestaan tavaroita on mukavampi käydä läpi.
"En yksin kykene mitään pois heittämään, sillä tavaroihin on henkinen side", Tarja sanoo.
Tavaroiden perkaaminen on paikallaan senkin takia, ettei tulevaisuudessa todellisessa kuolinpesässä ole järkyttävä määrä tavaraa, jota todennäköisesti Sini joutuisi käymään läpi – hän kun ainoana jälkikasvusta asuu nyt Lahdessa.
"Olen nähnyt muutaman tutun purkavan kuolinpesää jopa vuoden. Se on henkisestikin raskasta. Minä en salli lapsilleni sellaista osaa", Tarja sanoo.
Tämä perhe on railakkaan suora ja elämänmyönteinen, ja myös kuolemasta puhuminen on luonnollinen asia.
"Kaikesta olemme puhuneet, testamenteista, tuhkauksista. Myös hoitotahdot ja edunvalvontatestamentit on tehty, niin 90-vuotiaalle äidilleni, minulle kuin muullekin perheelle", Tarja luettelee.
Perkaamisvaiheessa hän panee eteen tupsahtavia lasten henkilökohtaisia tavaroita, kuten piirustuksia, valmiiksi kasseihin, jotta kaksi muutakin jo aikuista lasta voivat ottaa niitä käydessään mukaansa.
Myös päättäessään luopua jostakin tavarasta hän ensin kysyy kaikilta kolmelta, haluavatko he ottaa sen itselleen, ja useimmiten vastaus on ei.
Tarja siirtyi reilut kymmenen vuotta sitten omakotitalosta kerrostaloasuntoon, ja nytkin 90 neliössä on yhä paljon tilaa. Sinin mukaan jokin päivä äidille tulee joka tapauksessa vaihto pienempään kotiin, ja silloin on helpompi muuttaa, kun tavaroita on jo valmiiksi vähemmän.
"Lisäksi äidin on paljon miellyttävämpi asua tässä, kun tavaraa ei ole mielettömiä määriä. Hän rupesi uudelleen laittamaan ruokaakin, kun alkoi löytää keittiön kaapeista astioita", Sini kertoo.
Lisää perinnöstä 19.4. ilmestyneessä Kantri-lehdessä.
Lue myös:
Tärkein perintö: Ei raha vaan tarinat ……
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
