Myanmarissakin nuoret kaikkoavat kaupunkeihin ja metsä on talouden perusta – kuuntele metsän ääniä

Älypuhelimet ja sosiaalinen media ovat tulleet nopeasti Myanmariin. Ne korvaavat tietokoneet ja televisionkin tiedonvälityksessä, koulutuksessa ja kaupankäynnissä. Kuva: Kaijaleena Runsten

Phe Wlan viime vuonna perustettua taimistoa laajennetaan. Kuva: Kaijaleena Runsten

Yhteisömetsien lajisto on hämmentävän runsas. Ya Gyin kylästä on listattu 126 puu- ja pensaslajia 270 hehtaarin alueelta. Lajien tunnistus jatkuu. 

Tämä mäki on todennäköisesti hakattu luvallisesti sähkölinjan vetämistä varten, mutta eroosion jäljet ovat silti karut. Shanin pellot ovat usein hyvin viljavaa punaista hietaa. 

Kyalpapu on terveysruokaa. Sen verenpainetta alentavasta vaikutuksesta tarvittaisiin lisää tutkimusta. 

U Ula Myint Kyaw´n koulutus kahvipensaiden trimmauksesta kiinnosti Ale Chaungin yhteisömetsän jäsenistöä. 

Myo Gi (vas.) hoitaa Phe Wlan kylän tuotteiden yhteismyynnin eteenpäin. Zin Zin Chaw`n kasvoilla on tanakaa, paikallisesta puusta jauhettua tahnaa, jota käytetään aurinkosuojana. 

Phe Wlan viime vuonna perustettua taimistoa laajennetaan. Kuva: Kaijaleena Runsten

Ya Gyin kyläyhdistyksen puheenjohtaja U Myo Thant (vas.) ja yhteisömetsän puheenjohtaja U Ba Aung tutkailevat, miten sitruspuiden taimet pärjäävät. Kuva: Kaijaleena Runsten

Myanmar on metsien maa – edelleen, vaikka metsäpeite onkin huvennut lähemmäs puoleen reilun sadan vuoden takaisesta.

"Sademetsä sitoo vettä ja siksi elämämme on täysin metsän varassa", toteaa Ya Gyin yhteisömetsän puheenjohtaja U Ba Aung.

"Jos hakkaat paljon, ei ole vettä. Jos ei ole vettä, ei voida viljellä ruokaakaan", hän kuvaa luonnon kiertokulkua ylänkömetsissä.

Ya Gyi sijaitsee maan keskiosassa Etelä-Shanin ylängöllä, liki 1 400 metrin korkeudessa.

Ywa Nganin ja Pintayan kunnissa kuten ympäri maatakin tiedetään kyliä, joiden ympäristön metsät on hakattu kokonaan. Ovatko hakkuut laittomia tai laillisia, sitä ei oikein kukaan osaa sanoa. Huhuja riittää. Puukuormia ajetaan varsinkin Kiinan suuntaan.

Puuttomilta rinteiltä vesi, jota sataa monsuunikaudella runsaasti, pakenee saman tien vieden mukanaan ravinteet ja viljelykelpoiset maalajit. Jää vain karu rinne.

Osa kylistä on tehnyt viime vuosina valtion kanssa sopimuksen yhteisömetsästä. Vuokrasopimus kestää 30 vuotta ja sitä on mahdollisuus jatkaa.

Yhteisömetsiä koskeva lainsäädäntö on ollut voimassa 1990-luvun puolivälistä, jolloin sotilasjuntta vielä hallitsi täysin maata.

Tällä vuosikymmenellä metsähallinto on vasta solminut niitä aktiivisemmin. Sopimuksen on myös voinut vahvistaa eli "sertifioida", mikä ei kuitenkaan vastaa kansainvälisiä sertifiointistandardeja.

Sopimuksen tehnyt yhteisömetsäyhdistys – tavallaan kylän metsänhoitoyhdistys – saa käyttää metsää kuin omaansa, mutta laajoja hakkuita ei saa tehdä ja metsää pitää uudistaa hakkuita vastaavasti.

Sopimus mahdollistaa siis laillisen elinkeinotoiminnan, kunhan kylä toteuttaa sitä yhdessä kestävin periaattein. Se on tärkeä askel kylille, joissa on eletty pitkälti niukassa omavaraistaloudessa.

Moni kylä ei kuitenkaan ole edelleenkään hakenut yhteisömetsän vuokraamista ja vahvistamista. Syynä voi olla se, ettei sitä nähdä tarpeelliseksi.

"Metsiä on hoidettu aina perinteiseen tapaan yhdessä. Kaikilla on kylässä siihen käyttöoikeus – mutta sen kanssa kulkee myös velvollisuus suojella metsää", painottaa Muinkyadoen yhteisömetsän puheenjohtaja U San Tint.

Kaikesta näkee, että metsä on myanmarilaisille tärkeä. Polttopuuksi korjataan jo kuivuneet tai vaurioituneet puut. Kasveja ja marjoja käytetään ruuaksi ja terveydenhoitoon sekä käsitöihin kuten korien punomiseen.

Kylien talot ovat luonnollisesti puuta. Lisäksi karjaa laidunnetaan metsässä. Hedelmiä sekä muitakin ruokakasveja tuotetaan tyypillisesti peltometsäviljelmillä, joissa puut varjostavat hyötykasveja ja niiden juuret pitävät huolta maan rakenteesta.

Metsä ja sen eläimistö ovat myös henkisen hyvinvoinnin lähde. Kuten suomalainen myös myanmarilainen menee metsään rentoutumaan.

Nyt metsistä pyritään kehittämään myös uusia elinkeinoja.

Alechaungissa on vanhastaankin kasvanut kahvipensaita ja niitä on istutettu lisää.

Puheenjohtaja U Win Pe pahoittelee, kun kaikki väki on koulutuksessa eikä voi tulla kertomaan vieraalle kylän elämästä.

He löytyvät kyläkoulun takaa, jonne on perustettu pieni opetusmetsä: Metsäteknikko U Ula Myint Kyaw opastaa kahvipensaiden hoitoa. Kysymyksiä tulvii ja kännyköillä videoidaan ahkerasti.

Ya Gyissä vihreä tee on tärkeä tuote, jota on riittänyt myyntiin. Myös Muinkyadoessa on ryhdytty viljelemään kahvia.

Tuotteiden laatu on todettu hyväksi. Yhteisömetsät panostavat teen ja kahvin markkinointiin rahoituksella, jonka ne ovat saaneet FAO:n perhemetsäohjelmasta (FFF). Ohjelman hallinnointia hoitaa Mern Myanmar -järjestö.

Phe Wlan kylässä panostetaan hedelmien viljelyyn sekä taimituotantoon. Kylä sijaitsee ylängöllä, jossa kasvaa useita eri mäntylajeja.

"Nyt meitä on jopa kannustettu keräämään männyn siemeniä ja lisäämään niitä, kun se oli aiemmin kiellettyä", kertoo yhteisömetsän sihteeri Khin My Oo taimiston laidalla tyytyväisenä.

Kiinnostusta on myös luontomatkailuun, sillä se toisi työtä myös perheiden naisille. Phe Wlan kauniin järven entistämiseksi on suunnitelma.

Järven kalalajisto on rikas. Lisäksi laaksossa asuu riikinkukkoja ja 120 muuta lintulajia.

Naisten toimeentulolähteistä ja perheiden elintasosta puhutaan joka kylässä. Myanmarin talous kasvaa kohisten, ja väkeä virtaa etenkin pääkaupunkiin Yangoniin.

U San Tint ymmärtää, että varsinkin nuoret naiset lähtevät kaupunkeihin etsimään työtä ja jatko-opintoja.

"Haluamme jalostaa korkeamman lisäarvon tuotteita. On tärkeää tarjota nuorille mahdollisuuksia, jotta he huomaavat, että täälläkin voi elää hyvin."

Daw Win Hme Oo tuntee perinteisiä kasveja. Keskustelussa tukkurien kanssa läheisessä Mandalayn kaupungissa hän sai idean. Muinkyadoessa lisätään nyt sterculia versicolor -heimoon kuuluvaa kuitukasvia, josta saadaan kuitua monenlaisiin käsitöihin.

Kirjoittaja osallistui ulkoministeriön osittain rahoittamaan toimittajien kehityspolitiikan koulutukseen, jonka osana tehtiin viikon matka Myanmariin.

Katso myös, miltä näyttää alechaungilaisen kodin keittiössä.

Myanmarilaiset pientilat yrittävät verkostona kansainvälisen yhtiön kanssa suoraa loikkaa vientimarkkinoille

Kolumni: Lisää ruokaa, mutta kuinka kestävästi?