Kirja-arvio: Pienen pitäjän tarjoamat ahtaat roolit tukahduttavat Mila Teräksen Amiraali-romaanissa

Mila Teräs: Amiraali. 172 sivua. Otava. Kuva: Kirjailijan Jonne Räsänen / Otava

Niilo asuu pienessä maalais­pitäjässä, jossa asiat on totuttu tekemään tietyllä tavalla. Nuorten elämän pitää seurata ennalta määrättyä uraa kouluineen ja harrastuksineen. Tytöt tekevät tyttöjen juttuja, pojat puuhaavat omiaan.

Mutta mitä jos ei oikein tunnu sopivan valmiiksi valettuihin muotteihin? Lapsena Niilo leikki mieluiten tyttöjen kanssa, eikä äijäily kiinnostaisi nyt lukiolaisenakaan. Muista poikkeava tyyli vaan nostaa nopeasti silmätikuksi.

On toki muitakin asioita, jotka vaivaavat Niilon mieltä. Kuten työpaikan kanttiinin kaunis myyjä. Ja kunnallispoliitikot, jotka ovat valmiita uhraamaan uhanalaisten eläinten asuinsijat parkki­paikan alle. Sekä tietysti ystävät, jotka pohtivat omia haasteitaan.

Mila Teräs on tallentanut Amiraali-kirjaansa herkällä otteella suuria kysymyksiä, jotka ovat polttavan ajankohtaisia monen nuoren elämässä. Jos oma elämänpolku ei avaudu edessä selkeänä ja muiden odotuksia noudattavana, voi rinnan päälle rymähtää ylimääräinen huolimöykky.

Tiiviiseen pakettiin puristettu romaani kuvaa hienosti myös sukupolvien välisiä kommunikaatiovaikeuksia. Voivatko isovanhemmat ymmärtää jotain, mille heillä ei ole sanoja? Ja mitä jos nuori itsekään ei vielä ole niitä sanoja löytänyt? Voisiko harmaasta neulepusero­merestä erottua värikkäänä kuin kaunis perhonen?

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.