Yhteistä hevosta hankkimaan?

SHKL:n puheenjohtaja Henna Virkkunen laskee, että yli puolet St Michel -viikonlopun hevosista on kimppaomituksessa, vaikka lasketaan pois perheet.

Kun olin nuori, isäni antoi minulle yhden elämänohjeen: ”Älä ikinä osta kenenkään kanssa yhteistä hevosta”. Tai no, saattoi hän muitakin ohjeita antaa, mutta tämä jäi mieleen. Ensimmäiset 45 vuotta sitä maltoin noudattaakin. Mutta sitten ratkesin.

Eipä silti, ei isäni sitä itsekään ole noudattanut. Hänellä on tässä välissä ehtinyt olla jo vaikka kuinka monta kimppahevosta, ja käsittääkseni hän on ollut aivan tyytyväinen.

Ajatus varoituksen taustalla oli tietenkin hyvä. Yhteinen hevonenhan saattaa olla melkoinen kiistojen aiheuttaja, jos omistajilla on kovin erilaiset näkemykset.

Yhteisomistajuudessa on kuitenkin monia hyviä puolia. Tärkein niistä ehkä taloudellinen. Hevosen ylläpito ja treenaaminen on kuitenkin melkoisen kallista. Osaomistajana pääsee vähän pienemmällä satsauksella mukaan lajiin.

Ja onhan siinä myös yhteisöllinen puoli: On kiva osallistua hevosen elämään ja jakaa siihen liittyviä elämyksiä porukassa. Välttämättähän hevosenomistajan koko muu tuttavapiiri ei ole yhtä innostunut puimaan loputtomiin hevosen kengitystä, lähtöpaikkaa tai veriarvojen kehitystä. Mutta toinen hevosenomistaja kyllä on.

Ravihevosten osalta yhteisomistuksesta on tullut yhä suositumpaa. Laji on ammattimaistunut ja hevosenomistajat muuttaneet kaupunkeihin. Harvalla on enää omaa tallia. Esimerkiksi jos tämän viikonlopun St Michelin käsiohjelmaa katsoo, noin puolet hevosista näyttää olevan jonkinlaisessa yhteisomistuksessa, vaikka perheet laskisi pois.

Viime vuosina yleistyneet isot, jopa sadan hengen kimpat ovat entisestään laskeneet kynnystä tulla mukaan harrastukseen ja omistajiksi. Nyt olisi tärkeää myös löytää kimppajatkumoa heille, jotka olivat esimerkiksi mukana liigavarsoissa. Monella saattaisi olla intoa jatkaa hevosen osaomistajana, jos sopiva porukka olisi tarjolla.

Oma yhteisomistuksessa oleva hevoseni on nelivuotias sh-ori Matteus Kevätön, jonka hankimme jo maitovarsana yhdessä Pauli Raivion kanssa. Puhe oli ostaa kaksivuotias ori, muutta kun Paulille mieleistä ei löytynyt, hän ostikin meille pikkuvarsan. Olimme molemmat tyytyväisiä hankintaan: Itse näin varsassa söpön karvapalleron ja Pauli lupaavan juoksijan.

Ja Matteushan on aivan upea ravihevonen. Kaikkein eniten se tykkää syödä, mutta myös juosta, uida ja matkustaa. Ei säiky mitään, ja on aina hyvällä tuulella. Kolmivuotiskaudellaan se löi ainakin minut pikkusen ällikällä rikkomalla vanhan 3-vuotiaiden suomenennätyksen ja voittamalla Varsakunkun. Mutta sen jälkeen on Matteuksen kanssa ”elämässä on tullut takapakkia, välillä etupakkiakin”, kuten Matti Nykänen aikanaan tiivisti.

Heti viime syksynä Matteus sairastui tosi rajuun virukseen, joka piti sitä kuukausia kuumeessa ja räkätaudissa. Talven mittaan ori myös kasvoi useamman sentin. Nyt on pitänyt treenailla varovasti, yrittää saada veriarvoja taas kuntoon ja löytää sellaista kengitysbalanssia ja varusteita, että kasvaneen hevosen jalat löytäisivät paikkansa mahan alla kovemmassakin vauhdissa.

Kaikkia näitä myötä- ja vastoinkäymisiä on ollut hyvä jakaa toisen omistajan kanssa, joka vielä sattuu vielä olemaan huippuammattilainen. Nyt toivotaan, että hevonen saataisiin sellaiseen vireeseen, että voitaisiin olla vielä syksyn ikäluokkakisoissa mukana. Mutta jos ei, niin ensi vuonna on taas uusi vuosi.

Mitä ohjeita sitten voisi hevosen yhteisomistajuutta pohtivalle antaa? Ainakin sen, että kannattaa tehdä sopimus. Kiistoja voi tulla yllättävistäkin asioista, ja ellei sopimusta ole, niiden ratkaiseminen voi osoittautua todella hankalaksi.

Suomen Hevosenomistajien Keskusliitolla on tähän olemassa valmiita sopimuspohjia. Liiton toiminnanjohtaja Mitja Nummenmaan mukaan tyypillisiä erimielisyyden aiheita ovat esimerkiksi, millä enemmistöllä voidaan päättää hevosen tallinvaihdosta tai hevosen myynnistä. Samoin joskus kimppaan voi osua jäsen, joka ei huolehdikaan maksuistaan tai kimpanvetäjä, joka pitää rahaliikenteen vain omana tietonaan.

Tämä kaikki voi aiheuttaa melkoista närää ja väärinkäytöksiäkin. Hippolis yhdessä muiden hevosjärjestöjen kanssa järjestää suosittua kimpanvetäjien koulutusta, jota voi suositella kaikille kimppaomistajuudesta kiinnostuneille.

Hevosenomistaminen parhaimmillaan on suuria tunteita ja elämyksiä. Olisi hienoa, jos mahdollisimman moni pääsisi siihen mukaan.

Henna Virkkunen

Kirjoittaja on europarlamentaarikko ja Suomen Hevosenomistajien Keskusliiton puheenjohtaja