Poniraviurheilu on raviurheilun tärkein rekrytointiväylä - vai onko?

"Tarvitsemme uusia tähtiohjastajia ja -valmentajia. Yhtä lailla tarvitsemme uusia omistajia hevoskimppoihin, pelaajia, katsojia tai vaikkapa toimihenkilöitä", kirjoittaa Kaj Närhinen.

Vanha totuus on, että nuorisotyö on jokaisen varteenotettavan urheilulajin peruskivi, jolle rakennetaan tulevaisuuden toimintaa. Poniraviurheilu on raviurheilun nuorisotyötä. Onko se kuitenkaan kaikkein olennaisin tekijä, jolla saataisiin ihmiset kiinnostumaan raviurheilusta ja jatkamaan lajin parissa myös aikuisiällä?

Fanikulttuurilla on paikkansa esimerkiksi menestyneimpien ohjastajien tunnettuudessa. Mutta puhuttaessa poniravitoiminnasta on minusta oltava äärimmäisen varovainen nostettaessa menestyjiä liian korkealle jalustalle. Älkääkä ymmärtäkö väärin minua, ettenkö arvostaisi poniraveissa menestyjiä. Olen kuitenkin aiemmissa töissäni paininut ravien nuorisotoiminnan suurimman haasteen kanssa: kuinka poniraviurheilijoita yleisesti ottaen saataisiin jatkamaan hevosten pariin.

Hyppäys poneista hevosten pariin on isompi kuin luulisi. Jotta menestyisi poniraveissa, tarvitaan hyvää tietotaitoa ja intoa lajia kohtaan. Siirryttäessä hevosten pariin kasvaa vaatimusten ja usein myös kustannusten taso. Hevosella kilpaileminen on hyvin erityyppistä kuin poneilla.

Ruotsissa on pyritty tietyiltä osin tarjoamaan aloitteleville ohjastajille mahdollisuutta lainata hevosia uran ensimmäisiin startteihin hevosten lähdöissä. Tämänkin väylän mahdollisuudet ovat valitettavan rajalliset.

Mielestäni onkin aiheellista muuttaa hieman ajatusmallia raviurheilun nuorisotoiminnasta. Toimiessani aiemmin Rommen raviradan kilpailupäällikkönä pyysin ravikoulun vetäjää käymään läpi oppilaslistoja 15 vuotta taaksepäin. Otos oli toki rajallinen. Tuollakin otannalla näki silti selvän trendin vanhojen oppilaiden sidoksista raviurheiluun. Lähemmäs puolet oli jossakin muodossa jatkanut raviurheilun parissa. Kirjo oli todella laaja, aina derbyvoittajan hoitajasta ravien vakiokävijään. Osa lajin pariin jääneistä oli ollut aktiivisia poniohjastajia, mutta vielä paljon useampaan ravikoulun kurssitoiminta oli tehnyt muulla tavalla lähtemättömän vaikutuksen.

Raviurheilu lajina on hyvin heterogeeninen. Tarvitsemme luonnollisesti uusia tähtiohjastajia ja -valmentajia. Yhtä lailla tarvitsemme uusia omistajia hevoskimppoihin, pelaajia, katsojia tai vaikkapa toimihenkilöitä.

Kaikki meistä eivät ole kilpailuhenkisiä. Siksi on tärkeää korostaa raviurheilun nuorisotoiminnassa yhteisöllisyyttä, hauskanpitoa ja - kuten aina - huolellista eläinten parissa toimimista. Tähän ei aina tarvita kilpailullisuutta, vaan tärkeintä ovat asiansa osaavat sekä positiiviset ohjaajat.

Allekirjoittaneesta ei tullut koskaan huippuohjastajaa tai –valmentajaa. Ymmärsin kykyjeni rajallisuuden melko nopeasti. Raviurheilu ja hevoset ovat kuitenkin tarjonneet minulle unohtumattomia elämyksiä sekä useamman vuoden ajan olen saanut hankkinut elantoni raviurheiluun liittyvistä tehtävistä. Lajin moniulotteisuus tarjoaa monta mahdollisuutta.

Kaj Närhinen

Kirjoittaja on MT Ravinetin avustaja.