Nyrkkeilijä Eva Wahlström kirjoitti vuoden urheilujutun - MT Blogit - Maaseudun Tulevaisuus
Edellinen Seuraava

Nyrkkeilijä Eva Wahlström kirjoitti vuoden urheilujutun

Wahlströmin tarinasta selviää, mitä huippu-urheilijaksi pääseminen vaatii.
Martti Kainulainen
Eva Wahlström lopetti ammattinyrkkeilyuransa maaliskuun alussa.

Vuoden paras urheilujuttu on todennäköisesti jo julkaistu. Se on nyrkkeilijä Eva Wahlströmin kirjoittama testamentti urastaan Helsingin Sanomissa 15.3. Jos joku kirjoittaa paremman jutun, se on sitten jo todella kova.

Jutussa Wahlström kertoo nuoruudestaan ja siitä, miten rakastui nyrkkeilyyn. Sitten hän kirjoittaa, mitä ajatteli nuorena, kun ei vielä tiennyt, minne oli menossa. Hän kirjoittaa myös voitoista ja tappioista sekä vaikeuksista, jotka naisnyrkkeilijän piti ylittää.

Lopulta hän kertoo, miksi lopetti.

Wahlströmin tarinasta selviää, mitä huippu-urheilijaksi pääseminen vaatii. Hän kirjoittaa periksiantamattomuudesta, joka ei tarkoita jääräpäisyyttä. Päinvastoin, Wahlström tunnisti uransa tienhaarat ja osasi kääntyä harkiten. Ja painoi jälleen täysillä.

Jutusta pääsee myös hieman jyvälle, miten monipuolista osaamista näennäisesti yksikertainen laji vaatii.

Tarvittavien fyysisten mutta varsinkin henkisten ominaisuuksien kirjo on valtava. Suurinta osaa niistä pystyy kehittämään, mutta kaiken takana on kyky nähdä järjetön määrä vaivaa.

Sen kanavoiminen oikein oli Wahlströmin suurin haaste. Onneksi hän löysi oikean ihmisen auttamaan. Kovin kaukana tuskin oli, että apu olisi tullut liian myöhään. Ilman viimeisiä huipulle vieviä oivalluksia voitot olisivat voineet jäädä saavuttamatta.

Suurimmalle osalle urheilijoista ne viimeiset oivallukset jäävät tajuamatta. Se voi olla henkisesti musertavaa. Wahlström tuntui vaikeuksista huolimatta nauttivan myös matkasta, ja se oli yksi hänen vahvuutensa.

Kaikkein eniten pidin siitä, miten Wahlström kirjoittaa tunteistaan ja samalla tarkkailee itseään. Tunteet ohjaavat, mutta järkeä konsultoidaan, ja se vie hänet ammattinyrkkeilyn maailmanmestariksi.

Vastaavat kuvaukset ovat urheilujutuissa hyvin harvinaisia. Huippu-urheilun tavalliselle ihmiselle vieraiden korkean tunnetason, täydellisen sitoutumisen ja valintojen ehdottomuuden kuvaamisen kautta lukija vasta voi ymmärtää urheilijaa.

Wahlströmin päässä tapahtuu paljon ja hän osaa kirjoittaa siitä. Se on erittäin raikasta vaihtelua urheilukirjoittamisen tavalliseen tyhjänpäiväisyyteen.

Näiden tunteiden kuvaamisen vaikeus on hyvin ymmärrettävää. Olen itsekin haastatellut urheilijoita ja kirjoittanut heistä. Tunnen monia hyvinkin, ja silti heidän ajatuksiinsa on hyvin vaikea päästä kiinni. Joskus olen yrittänyt kirjoittaa omia ajatuksiani. Wahlström tekee sen paljon paremmin.

Jutun lukemisen jälkeen alkoi harmittaa, että en ollut tarkemmin seurannut Wahlströmin uraa. Niin monipuolisen kiinnostava persoona tekstistä avautui. Ehkä hänen olisi pitänyt itse kirjoittaa omista otteluistaan.

Edellinen Seuraava