Muistot eivät himmene –veteraaniperinnön vaalimiseksi tehdään tärkeää työtä maakunnissa

Maanantaina 27. huhtikuuta juhlitaan kansallista veteraanipäivää. Kuvassa Seinäjoen Veteraanikvi.  Kuva: Taina Renkola

Mielipide|Yhteiskunta

23.4.202621:30

Kolumni

Johanna Koskiahde

Tulevana maanantaina, 27. huhtikuuta, juhlitaan kansallista veteraanipäivää. Sotiemme veteraanien juhlapäivä on Lapin sodan päättymispäivä.

Nostamme Suomen lipun salkoon kunnioittaaksemme ja kiittääksemme itsenäisyyden meille taistellutta sukupolvea. Maamme yli 600 sankarihautausmaan ristirivit ovat pysyvä hiljainen muistutus suomalaisten antamasta kalleimmasta uhrista, joka tulevien polvien vapauden edestä oli annettava. Sankarihautausmaa on omien lasteni sukupolvelle ainoita elinpiirissä näkyviä merkkejä sodasta, joka kuitenkin kansakunnan historian näkökulmasta katsoen on vieläkin ajallisesti lähellä.

Nyt kun maailma on levoton ja liekeissä monella rintamalla, puheissa on maailmansodan alkamisen pelkoa. Ajatuksissa ovat sotavuodet eläneet omat isovanhemmat. He selvisivät raskaista vuosista, isoisäni rintamalla, vaikka vakavasti haavoittuen, ja kotirintamalla isoäitini hoitaen perheen ja maatilan työt. Edesmenneet isovanhemmat elävät edelleen muistoissani ja heidän kokemuksensa ja kohtalonsa koskettavat. Heidän kauttaan sota on konkreettista ja todellista. Se tapahtui, mutta siitä selvittiin ja elämä jatkui.

Seuraavalla polvella tätä yhteyttä ei enää ole. Heille Suomen sodat ovat historian tapahtumia, ei perheenjäsenten kokemaa todellisuutta. Veteraanin iltahuutoon on kirjoitettu meille jälkipolville ohjeistukseksi sanat, joiden merkitys on viimeisten veteraanien poisnukkuessa tärkeämpi kuin koskaan: Himmetä ei muistot koskaan saa. Suomen sotien perinnetyöllä on ensiarvoisen tärkeä tehtävä veteraanien perinnön viemisessä eteenpäin, seuraaville sukupolville.

Sotaveteraanien siirtyessä ajasta ikuisuuteen heidän hyväkseen tehty työ on muuttumassa perinnetyöksi. Tammenlehvän Perinneliitto jatkaa perustajajärjestöjensä Suomen Sotaveteraaniliiton, Sotainvalidien Veljesliiton, Rintamaveteraaniliiton ja Rintamanaisten Liiton työtä. Perinneliitolla on 27 alueellista jäsenyhdistystä, jotka huolehtivat alueillaan sotasukupolven tuki- ja hoivatyöstä sekä veteraanien perinnön vaalimisesta.

Etelä-Pohjanmaa on ollut aina sotaveteraanityön kehittämisen etulinjassa, niin myös sen uudistamisessa. Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistys on malliesimerkki uuden veteraanityön jalkauttamisesta. Perinnetyön muotoja on monia, muun muassa sankarihautausmaiden kunnostus, yleisöluentojen järjestäminen ja paikallisen sotiin liittyvän tiedon arkistointi. Erityisen tärkeää on se työ, jota yhdistys tekee nuorten keskuudessa, kiertäen oppilaitoksissa kertomassa sodista ja niiden merkityksestä sota-ajan ja nykyajan suomalaisille. Koulujen historianopetuksen sotia käsitteleviin jaksoihin esitelmä suomalaisten miesten ja naisten selviytymisestä, kohtaloista ja vaaditusta rohkeudesta tuo arvokkaan ja nuoria kiinnostavan erityispiirteen.